Soinnuksi kutsutaan usean eri sävelen samanaikaista soimista. Piano onkin säestyssoittimena suosittu muun muassa siksi, ettei millään muulla soittimella ole mahdollista soittaa yhtä laajoja sointuja. Onhan koskettimia pianossa yleensä useita kymmeniä. Musiikissa pätevät tietyt arvojärjestykset ja rytmi on aina tärkein, tyylilajista riippumatta.
Melodia on toiseksi tärkein ja sointujen muodostama harmonia on vähiten tärkeä mutta hyvällä sointukäsittelyllä saa huonommankin melodian kuulostamaan itseään paremmalta! Harmonia (eli soinnut) on useiden yhtä aikaa soivien erikorkuisten äänien käyttämistä musiikissa.
Keskitytään nyt kuitenkin sointuihin. Sointuja on kaikissa musiikkityyleissä mutta niitä ei kaikissa merkitä. Niin sanotussa ”populaarimusiikissa” käytetään reaalisointumerkinnäksi kutsuttua merkintapaa, joka on yksinkertaisuudessaan lähes nerokas! Soinnun pohjasävel merkitään kirjaimella, jonka jälkeen tulevilla merkinnöillä määritellään, onko kysymyksessä duuri -vai mollisointu ja muita kyseiseen sointuun liittyviä piirteitä.
Jos olet täysin aloittelija, suosittelen lunastamaan ilmaisen kokeilun Rockway-palveluun ja tutustumaan minun suunnittelemaan Pianonsoiton alkeet -kurssikokonaisuuden video-oppitunteihin, vaikka heti!
Kolmisoinnut pianolla
Nimensä mukaisesti kolmisoinnussa soi kolme ääntä samanaikaisesti. Kolmisointuja ovat muun muassa duuri-, molli-, ylinouseva ja vähennetty sointu. Kolmisoinnuilla pärjää jo mukavasti tavallisimmassa säestyksissä vaikka ne eivät soinniltaan olekaan ylenpalttisen rikkaita.
Ohessa muutamia kolmisointuja ja niiden merkintätapoja. Alempana miten osa soitetaan koskettimilla.
Sointuja pianolla kannattaa harjoitella erikseen varsinaisen ohjelmiston lisänä. Kun on hiukan tutustunut käytettäviin harmonioihin jo etukäteen, on haluttujen kappaleiden omaksuminen helpompaa. On myös järkevää harjoitella sointukäännöksiä, jolloin soinnusta toiseen siirtyminen on äänenkuljetuksellisesti sujuvampaa ja yksinkertaisesti kuulostaa paremmalta. Siirryttäessä soinnusta toiseen, on sointukäännöksen valinta tavallaan helppoa, sillä siihen on eräs pätevä neuvo eli ”yhteiset äänet paikoillaan, muut lähimpiin”. Periaate ehkä selviää parhaiten alla olevasta harjoituksesta, jossa harjoitellaan siirtymistä C-duurisoinnusta G-duurisointuun. Näitäkin harjoitellaan Rockwayn Pianonsoiton alkeet -kurssilla.
Toisessa sointukäännösharjoituksessa käytetään duuri-ja mollikolmisointujen käännöksiä juurisävelinä valkoiset koskettimet (nuottiesimerkissä ainoastaan C, D ja E-koskettimilta). Ei mustille koskettimille rakennetut soinnut ole sen vaativampia mutta olen huomannut, että tämä harjoitus on helposti omaksuttava.
Nelisoinnut pianolla
Nimensä mukaisesti nelisoinnuissa on neljä soivaa eri ääntä. Ne ovat jo kolmisointuja rikkaampia kuulokuvaltaan. Nelisointujen ja niiden käännösten hallinta antaa kosketinsoittajalle jo melkoisesti mahdollisuuksia eikä sormi mene suuhun vaan toivottavasti oikealle koskettimelle vaativienkaan kappaleiden säestyksissä. Tieto lisää luonnollisesti tuskaa tässäkin asiassa eli erilaisia nelisointutyyppejä on huomattavasti enemmän kuin kolmisointuja. Tosin vahva logiikka sointumerkinnöissä auttaa näidenkin omaksumista. Nelisointujen käännösten hallinta on myös säestämisen kannalta tärkeää. Nelisointujen kaikkia ääniä ei aina soiteta, vaan esimerkiksi kvintti (eli perusäänestä laskien viides ääni) jätetään usein pois.
Laajemmat soinnut
Sointujen maailma on todella laaja mutta kolmi-ja nelisoinnuilla päästään pitkälle. Jos harmoniakäsittely alkaa kiinnostamaan, niin asiasta löytyy todella paljon tietoa, myös Rockwaylta.
Jos haluat esimerkkejä ja inspiraatiota, voit katsoa itse säveltämäni ja kirjoittamani YAMK-opinnäytetyön vuodelta 2019, jonka aiheena oli harmoniakäsittely pianosovituksissa. Kyseessä on soolopianokokonaisuus. (https://www.theseus.fi/handle/10024/170503)
Sointujen sujuva hallinta antaa kosketinsoittajalle oivia apuvälineitä myös sovittamiseen. Eräs arvostettu Sibelius Akatemian opettaja tokaisikin kerran minulle, että ”jos saa pianon soimaan, niin saa sovituksenkin”. Tuossa on suuri totuus!
– Jasse Varpama
