Kaikista kitaraefekteistä säröpedaalit muodostavat ylivoimaisesti suurimman ryhmän. Tämä ei ole ihme, sillä erilaiset särösoundit ja tekstuurit antavat jokaiselle kitaristille – kitara- ja vahvistinvalinnoista riippuen – tunnistettavan ja omaleimaisen soundin. Nyt on vuorossa distortion.
Lue myös:
Särön sävyt – Fuzz
Särön sävyt – Overdrive
Distortion – lisää kermaa kiitos
Jos overdrive-pedaali on dynaamisesti yliohjatun putkikombon vastine, niin distortion-efekti taas on kermaisesti kompressoivan ison stäkin särösoundin vastine. Gainin, EQ:n ja overdriveen nähden isomman kompression ansiosta, distortion-pedaaleista saa hyvin laajaa soundivalikoimaa – purevan leikkaavista metallisoundeista lämpimiin ja kermaisiin soolosoundeihin.
Boss DS-1 (perusversio noin 61 €, musta juhlamalli 75 €)
Bossin tummanoranssi DS-1 on pisin yhtäjaksoisesti tuotannossa oleva distortion-särö (vuodesta 1977), ja näin kaikkien distortion-spedujen äiti. Saimme maahantuojalta testiin rajoitetussa erässä valmistetun 40-vuotis juhlamallin, joka poikkeaa tavisversiosta vain viimeistelyn osalta.
DS-1 on maailman myydyin distortion-pedaali, efektin monipuolisen soundin ja pedaalin luotettavuuden ansiosta. Tämän klassikkopedaalin käyttö ei todellakaan ole rakettitiedettä, ja tarjolla on kattava skaala distortion-soundeja Kurt Cobainista Steve Vaihin.
Maahantuoja: Roland Scandinavia
Mooer Cruncher (51 €)
Punainen Cruncher-minipedaali on Mooerin näkemys virtaviivaisesta distortion-rasiasta.
Mooer Cruncher on helppo käyttää, eikä sen soundikaan jätä oikeastaan toivomiseen varaa. Hyvin positiivinen ja edullinen tapaus, siis.
Maahantuoja: Musamaailma
Thorpy FX The Warthog (235 €)
Brittiarmejian entinen räjähdeaine-ekspertti Adrian Thorpe valmistaa nykyään boutique-luokan Thorpy FX -kitarapedaaleja. Kaikille pedaaleilla yhteistä ovat alan parhaimpia komponetteja, sekä laserkaiverrettuja erikoisvalmisteisia metallikoteloita.
Thorpyn distortion-pedaalin nimi on The Warthog. Tonefriikit saavat jo komponenttilistalta kiiltävät silmät – Wima- ja Panasonic-kondensaattoreita, metallifilmivastuksia kapealla toleranssilla, sekä Burr-Brown opamp -siru.
“Pahkasian” metallikotelo vaikuttaa pomminkestävältä, ja sen sivuseinät suojaavat pedaalin nuppeja hyvin tehokkaasti. Laserkaiverruskin näyttää kauniilta, mutta pedaalin heijastavan pinnan vuoksi voi tulla lavalla välillä hankaluuksia nähdä säätimien tekstejä. The Warthog toimii ainoastaan Boss-standardin mukaisella virtalähteellä.
Vaikka Thorphy FX -pedaalia kutsutaan Warthog Distortioniksi, on pedaalin soundiskaala kuitenkin huomattavasti laajempi. Gain-potikan alkumetreillä saa pedaalista hyvin dynaamisia overdrive-kaltaisia säröjä, kun taas Gainin loppumetreillä tarjolla on jo fuzz-kaltaista meininkiä. Kello yhdeksän ja kolmen välillä löytyvät sitten Warthogin hyvin herkulliset distortion-soundit. Tone-säädin toimii ihan perinteisellä tavalla diskanttia leikkaamalla, mutta Calibre-niminen potikka on Thorpy FX:n erikoisominaisuus. Calibre vaikuttaa efektisignaalin kerrannaisten määrään. Kello seitsemässä soundi on suhteellisen puhdas ja ilmava. Nupin avaaminen lisää portaattomasti tiheyttä ja “rintakarvoja”. Calibre-säädintä voi käyttää tehokkaana mausteena, mutta sillä pystyy myös kaventaa eri kitaroiden välisiä soinnillisia eroja.
Maahantuoja: Custom Sounds
Kirjoittaja: Martin Berka
