Tässä blogissa käymme läpi eri tapoja kuinka kitaran voi virittää. Viritystavat ovat samat niin akustiselle kuin sähkökitarallekin ja kaikkien kitaristien tulisi hallita useampi viritysmetodi, joita voi soveltaa tilanteesta riippuen.
Kitara on hyvin helposti epävireeseen menevä instrumentti ja sen vireen pitävyys on jopa kitaran tärkein ominaisuus. Hyvin halvoissa malleissa, joissa eri osien laadusta on tingitty, vireen heittelyn huomaa hyvinkin nopeasti. Tällöin voi olla, että kitaraa joutuu virittämään soittosession aikana useita kertoja. Sen sijaan jos virittimet (viritinkoneisto) ovat laadukkaat, kitara saattaa pysyä vireessä useita päiviä.
Kitaran virittämiseltä ei voi kuitenkaan välttyä. Usein vire on hyvä tarkitstaa joka soittokerran alussa ja tehdä siitä itselleen rutiini. Pian korva harjaantuukin kuulemaan oitis jo ensimmäisestä soinnusta, onko soitin vireessä. On mahdollista jopa kuulla soiton aikana mikä kieli on epävireessä ja onko se ylä- vai alavireessä.
Suosittelenkin harjoittelemaan kitaran virittämistä korvakuulolta, jolloin ei ole riippuvainen elektronisista virittimistä ja pystyy nopeammin reagoimaan soittotilanteessa vireen muutokseen.
Rockway on Suomen suurin musiikinopetuspalvelu. Itsekin olen liputtanut Rockwayn puolesta jo vuosia ja kurssejakin olen palveluun tehnyt. Mikäli et vielä ole ehtinyt Rockwayta kokeilla, voit napata ilmaisen kokeilun alta. Löydät varmasti taidoillesi sopivaa materiaalia!
Kiinteä- sekä kelluvatallaiset kitarat
Kitarat voidaan tallojen perusteella laskea kahteen ryhmään: kiinteätallaiset sekä kelluvatallaiset kitarat. Kumpaankin soittimeen pätee hieman erilaiset viritysmetodit. Akustisissa kitaroissa on aina kiinteä talla.
Kelluva talla
Kiinteä talla
Kiinteätallaiset kitarat ovat hieman yleisempiä ja niiden virittäminen on myös helpompaa. Käydään siis läpi ensin erilaiset tavat virittää kiinteätallainen kitara.
Kitaran kielet ja niiden nimet
Ennen kuin aloitamme virittämisen on syytä opetella kitaran kielten nimet:
Perusvire kitarassa on seuraava
(paksuimmasta kielestä ohuimpaan):
E, A, D, G, B, E
Virittäminen elektronista viritintä käyttäen
Soittoharrastuksen alussa on hyvä virittää kitara viritysmittaria käyttäen. Tällöin viritys onnistuu varmasti ja soitto kuulostaa oikealta kun soitin on vireessä.
Näitä mittareita on hyvin erilaisia mutta kaikki toimivat samalla periaatteella. Osa kiinnitetään kitaran lapaan kiinni ja toiset pidetään vain kitaran lähellä, jotka poimivat soitetun sävelen sisäänrakennetun mikrofonin avulla.
Kun virität esimerkiksi paksuinta E-kieltä, laite näyttää soivan sävelen ja onko se ylä- vai alavireessä. Mikäli E-kieltä soitettaessa virittimen näyttö näyttää D-säveltä, on kieli yhden sävelen verran alavireessä. Tällöin kiristä kieltä kunnes näytölle tulee E.
Tämän lisäksi virittimen näytöllä kulkee osoitin, joka tulisi saada yläasentoon klo 12.:sta. Tällöin usein myös kirjain näytöllä muuttuu vihreäksi, jolloin kieli on vireessä. Mikäli osoitin heiluu kirjaimen vasemmalla puolella, on kieli aavistuksen alavireessä ja kieltä tulee kiristää. Mikäli taas osoitin heiluu kirjaimen oikealla puolella on kieli ylävireessä ja kieltä pitää laskea.
Jos haluat oppia lisää kitaran alkeita suomeksi, kannattaa tutustua meidän kitaransoiton alkeet -kurssiin, jossa on yli 40 opetusvideoita:
Akustisen kitaran alkeiskurssi
Kiinteätallaisen kitaran viritys ilman viritintä
On siis tiedettävä, mihin säveleen kukin kieli tulee virittää. Yleisin tapa virittää kitara on aloittaa paksuimmasta E-kielestä ja edetä siitä kieli kerrallaan kohti ohuinta E-kieltä. Alkuun on saatava referenssi esimerkiksi toisesta soittimesta kuten pianosta, että paksuin E-kieli on vireessä. Voit myös tarkistaa kielen vireen käyttämällä elektronista viritintä tai muuta äänilähdettä.
Kun E-kieli on vireessä vertaamme kitaran loppuja kieliä siihen.
Aloita painamalla E-kielen 5. nauhasta ja soittamalla tämän jälkeen A-kieli avoimena. Jätä sävelet soimaan päällekkäin, jolloin kuulet helpommin niiden välisen resonassin. Näiden sävelten tulisi kuulostaa samoilta sillä ne ovat samat sävelet soitettuina eri kohdista. Kun A-kieli on vireessä, kuulostaa näiden kahden kielen välinen sointi tasaiselta. Kun ne eivät ole samassa vireessä luovat kaksi erivireistä säveltä ns. huojumista niiden yhteissointiin. Mikäli A-kieli soi matalampana kuin E-kieli, kiristä sitä kunnes sävelet soivat samanlaisina. Mikäli on A-kieli soi korkeampana kuin E-kieli, laske sitä tarvittava määrä.
Samalla kun painat kielen 5. nauhaa voit käsitellä viritintä oikealla kädellä, jolloin saat pidettyä sävelet soimassa ja kuulet paremmin virityksesi tuloksen.
Kun A-kieli on vireessä toista sama metodi seuraaville kielille. Paina siis A-kielen 5. nauhasta ja soita D-kieli avoimena. Se vaatii korvalta hienoista harjaantumista, jotta voi kuulla ovatko nämä kaksi säveltä samassa vireessä. Kuten mitä tahansa asiaa, virittämistäkin on harjoiteltava.
Kun D-kieli on vireessä soita sen 5. nauha ja sekä G-kieli avoimena. Kun tämän jälkeen kaikki 4 paksuinta kieltä ovat vireessä tulee B-kieltä viritettäessä pieni muutos. Paina G-kielen 4. nauhasta ja soita B-kieli avoimena. Edelleenkin näiden kahden sävelen tulisi kuulostaa samalta.
Lopulta paina vielä B-kielen 5. nauhasta ja soita ohuin E-kieli avoimena. Virittämisen päätteeksi on hyvä tarkistaa lopputulos soittamalla jokin sointu, joka sisältää kaikki kitaran kielet, kuten G-duuri sointu. Mikäli sointu soi tasaiesti on viritys onnistunut. Toisinaan kitara vaatii useamman virityskerran ja mikäli näin on, toista sama rutiini, jonka juuri kävimme läpi.
Kelluvatallaisen kitaran virittäminen
Kelluvatallaisissa kitaroissa käytetään ns. kielilukkoja satulan päällä, jotka estävät kielen luisumisen virittimien ympäri aiheuttaminen kitaran menemisen epävireeseen. Tällöin virittimet eivät toimi ja viritys onkin tehtävä hienovirittimiä käyttämällä, jotka sijaitsevat tallassa.
Hienovirittimet
Avaa aluksi satulan päällä olevat kielilukot kuusiokoloavaimella. Tällöin voit käyttää kitaran omia virittimiä normaalisti.
Viritä kitara kuten edellä kävimme läpi ja tämän jälkeen lukitse kielilukot. Tämän jälkeen kitara tarvitsee vielä hienoviritystä, joka tehdään tallan hienovirittimiä käyttämällä. Edelleenkin itse viritysprosessi on samanlainen mutta tallan virittimiin ei enää kosketa vaan lopullinen säätö tehdään hienovirittimillä. Niiden säätövara on noin yksi sävelaskel perussävelen ylä- ja alapuolelle, joten niillä ei voi tehdä radikaalia muutosta vireeseen. Kun olet saanut kitaran vireeseen, kielilukkojen ansiosta vireen pitäisi pysyä kiinteätallaista kitaraa paremmin ja voi olla, että seuraavaa viritystä ei tarvitse tehdä hyvään aikaan.
Katsomme tulevissa blogeissa vaihtoehtoisia kitaranviritystapoja, joilla voi päästä vieläkin tarkempiin tuloksiin ilman viritysmittareiden apua!
-Samuli
Mikäköhän olisi se optimaalinen näppäys-voima mitä kannattaisi käyttää, mikäli käyttää elektronista viritintä? Viisarihan heiluu vähän sen tahtiin, kuinka voimakkaasti kieltä näpäyttää. Ja onko hyvä tapa löytää se oikea vire niin, että tasaisesti näpyttelee kieltä tietyllä voimakkuudella ja sitä kautta sitten löytää sen ka. vireen. Kitarahan ei taida oikeasti koskaan olla kaiken suhteen optimaalisessa vireessä? Vai…
Suosittelen virittämään niin, että soitat 12. nauhalta huiluäänen. Sillä saat hyvätaajuuksisen sävelen, jonka virittimetkin poimii paremmin. Tällä keinolla viisari ei heilu niin paljoa kun signaali on huiluäänessä voimakkaampi.
Muussa tapauksessa kielen tasainen näpyttely on hyvä keino mut huiluäänitekniikka on silti lyömätön.