Lataa alkuun A-asteikko itsellesi.
Tässä blogissa tutustumme uuteen aiheeseen, improvisointiin kitaralla. Se on luonnollinen jatkumo aiemmille aiheille, joita ovat olleet mm. erilaiset soittotekniikat sekä otelaudan tuntemus. Improvisoinnissa nämä kaikki eri soiton osa-alueet sulautuvat yhteen.
Improvisointi tarkoittaa esityksen luomista esittämishetkellä. Improvisaatiolle tyypillisiä ominaisuuksia ovat yllättävyys ja toistamattomuus. Improvisoidun teoksen uudelleen esittäminen samanlaisena muuttaa myös teoksen luonteen ainutlaatuisesta improvisaatiosta toistoksi. Spontaaniudestaan huolimatta improvisointi ei kuitenkaan ole sattumanvaraista toimintaa. Musiikki-improvisaation taustalta löytyy usein huippuunsa hiottua teknistä ja taiteellista osaamista
Tässä mahtava improvisointikurssi, jolla opit asteikot helposti. Soveltuu myös kitaralle:
Improvisoinnin taustaa
Länsimaisen musiikin tyyleistä improvisointi on suhteessa tärkeintä jazz-musiikissa, jonka jotkut alalajit, kuten free jazz, perustuvat lähes kokonaan improvisointiin. Improvisointia käytetään paljon myös eri maiden kansanmusiikissa. Samoin blues-, rock- ja funk-musiikissa on usein kuultavissa ”jammailua”, jolla tarkoitetaan improvisointia. 1960-luvun lopulla artistit kuten Jimi Hendrix ja Cream alkoivat laittaa improvisoitua materiaalia myös albumeilleen. Jazz-musiikin improvisointi perustuu suureen lukumäärään skaaloja.
Improvisoitu soitto ei usein perustu täysin uuteen sävelmateriaaliin, vaan käytännössä koostuu usein lyhyistä sävelkuluista, jotka esittäjä on opetellut huolella etukäteen. Etenkin jazzissa, jonka sävellykset perustuvat usein nopeisiin sointuvaihdoksiin, hyvän improvisaatiotaidon oppiminen on vuosien uurastuksen tulos.
Aiemmilla vuosisadoilla improvisointi oli tärkeää myös klassisessa musiikissa, mutta sen rooli on myöhemmin vähentynyt. Klassisen musiikin suurimmat nimet olivat taitavia improvisoijia, esimerkiksi Mozartin kiertäessä Eurooppaa hänen esityksissään oli aina kohta, jossa Mozart soitti pianolla improvisoidun kappaleen. Samoin Beethovenin improvisaatioiden kehuttiin olevan jopa hänen sävellyksiään komeampaa kuultavaa. Jotkut nykyaikaisen taidemusiikin säveltäjät ovat antaneet teoksissaan joskus huomattavan sijan improvisoinnille. Silti taidemusiikin koulutuksessa improvisoinnilla on useimmiten vain mitätön rooli.
Improvisointi ei yleensä ole täysin vapaata, vaan siihen kuuluu yleensä jokin tai joitakin sääntöjä. Jazzissa ja rockissa improvisointi tehdään usein tietyn sointukulun päälle. Tällöin kulloin alla soiva sointu määrää mitä säveliä tai skaaloja soittaja voi käytännössä käyttää. Myös monet muut säännöt ovat mahdollisia. Esimerkiksi jazzpianisti Chick Corea kysyy välillä yleisöltä ehdotuksen kappaleen nimeksi, ja improvisoi sen jälkeen kappaleen tämän yleisöltä saadun nimen perusteella.
Harjoittelun aloittaminen
Omalla kohdallani lähes kaikki harjoitteluni tähtää improvisoinnin kehittämiseen. Tietyllä tapaa myös säveltäminen on improvisointia. Siinäkin luodaan hetkessä uutta mutta toki säveltäessä on mahdollista hioa luotua musiikkia toisin kuin perinteisessä improvisoinnissa. Siinä joutuvat niin tekniset kuin teoreettisetkin taidot koetukselle kun hetken mielijohteesta täytyy olla valmis toteuttamaan mielijohteensa.
Otelaudan tuntemus on ensisijaisen tärkeää tässä yhteydessä mutta improvisointi on mahdollista myös ilman sitä. Mikäli taustan sointukierto, jonka päälle soitetaan, käyttää saman sävellajin sointuja voidaan myös improvisoinnissa turvautua vain yhteen asteikkoon. Tällöin ei tarvitse ajatella yksittäisten nuottien suhdetta sointuun vaan asteikon jokainen sävel “toimii” alla olevan sointukierron päälle.
A-asteikkoja
Esittelen seuraavaksi muutamia hyviä yleishyödyllisiä asteikkoja, joilla pääsee helposti alkuun improvisoinnissa. Jokainen asteikko on kirjoitettu A-sävellajiin ja löydät kokonaisen pdf:n myös blogin alusta.
1. Am pentatoninen
Sana pentatoninen (pentatonic) tarkoittaa viittä säveltä, penta: viisi, tonic: sävel. Se perustuu luonnolliseen A molli-asteikkoon, josta on jätetty pois toinen ja kuudes sävel. Sen sävelet ovat siis 1.=a, 3.=c, 4.=d, 5.=e ja 7.=g. Tämä on etenkin amerikkalaisessa rytmimusiikkissa paljon käytetty asteikko. Voit harjoitella sen käyttöä vaikkapa Am, C, D ja G sointukierron päälle.
2. A blues
Blues asteikko on yksi rytmimusiikin käytetyimmistä asteikoista ja sitä kuullaan niin pop kuin heavy musiikissakin. Se perustuu pentatoniseen asteikkoon, johon on lisätty ns. blue note eli alennettu 5. sävel (Eb). Voit soittaa blues asteikkoa esim. A, D, E sointukierron päälle 12-tahdin blueskiertona.
3. A rock
Rock asteikko ei virallinen nimi tälle asteikolle, jota kuitenkin paljon käytetään etenkin rock musiikissa. Se perustuu blues asteikkoon, johon on lisätty 2. sävel (B) sekä korotettu 6. sävel (F#) Se on myöskin helpposoittoinen, sillä kolmella ohuimmalla kielellä käytetään samoja nauhavälejä. Tämä asteikko soveltuu hyvin vaikka seuraavan sointukierron päälle: Am, D, C ja G.
4. A molli
A molli asteikkoa pidetään pitkälti musiikin perusasteikkona. Pianolla soitettuna se sisältää kaikki valkoiset koskettimet ja sen seitsemän säveltä ovat aakkosjärjestyksessä a, b, c, d, e, f ja g. Sitä kutsutaan myös luonnolliseksi molliasteikoksi (aiolinen) ja voit soittaa sitä esim. seuraavan sointukierron päälle: Am, F, C ja Em.
5. A duuri
Viimeisenä esittelen A duuri asteikon. Kaikki edeltävät asteikot perustuvat molli asteikkoon, joten on hyvä myös hallita niiden duurimuoto. Jos vertaamme sitä luonnolliseen molliasteikkoon, siinä on korotettu 3. (C#), 6. (F#) sekä 7. (G#) sävel.
Kannattaa harjoitella asteikkoja eri soittotekniikoita käyttäen kuten vuoropikkaamalla, legatolla sekä liukuja ja bendejä käyttäen. Jokaisessa tekniikassa on oma saundinsa ja erilaiset melodiakulut on helpompi soittaa eri tekniikoita käyttäen. Tutustu kunkin asteikon sormitukseen sekä saundiin huolellisesti ja voit soittaa niitä myös vain perussoinnunkin päälle.
Ensi kerralla jatketaan tällä aiheella syvällisemmin.
Imrovisoinnin alkeet, osa 1.
Imrovisoinnin alkeet, osa 2.
Lisää aiheesta Rockwayllä myös tällä kurssilla:
-Samuli
Lisää kommentti