Tässä blogikirjoitukessa tutustumme komppikitaroinnin maailmaan. Yksi musiikkityyli, jossa kitaralla on hyvin uniikki asema äänikuvassa sen kuitenkin ollessa säestysinstrumentin roolissa, on funk. Kitarointi tässä tyylissä on enemmänkin perkussiivista kuin harmonista ja rytminen tarkkuus korostuukin funkissa. Kitarasooloja harvemmin kuullaan mutta sen komppimaailma on täysin omanlaisensa, johon on jokaisen kitaristin hyvä tutustua.
Funk on 1960-luvun lopussa syntynyt ja 1970-luvulla kultakautensa kokenut afroamerikkalaisen musiikin tyyli. Soulmusiikista kehittyneelle funkille luonteenomaista on erityisen vahvasti synkopoitu rytmi. Kappaleet voivat koostua vain yhdestä riffistä, joskin paljon monimutkaisemmatkin rakenteet ovat yleisiä. Funkissa korostuu pyrkimys intensiivisen rytmin luomiseen loputtomiin toistettavien riffien avulla. Soittimet ovat usein samat kuin soulmusiikissa eli mukana on yleensä puhallinsektio. Myöhemmässä funkissa alettiin käyttää syntetisaattoreita. Bassokitara saa funkissa usein merkittävän roolin. Funk vaikutti voimakkaasti diskomusiikin ja rapin syntyyn.
Tsekkaa Rockwayn mainio Funk-kitarakurssi:
Soittoanalyysi
Teoreettisesti tarkasteltuna kitarakuviot funkissa perustuvat usein yläkielille muodostettuihin sointulaajennoksiin tai ns. nakutuskuvioihin, jotka ovat yksiäänisiä sekä aksentoituja rytmisiä kuvioita. Usein rytmien pohjana ovat 16-osakuviot, joihin luodaan uusi synkopoitu rytmi aksenttien avulla.
Teknisesti tarkasteltuna usein komppikäsi pitää yllä tasaista 16-osa rytmiä vuorottaisilla ylös- ja alaslyönneillä, johon aksentit luodaan muutamalla erilaisella tekniikalla.
Äänikuva koostuu soivista sävelistä sekä dempatuista äänistä. Usein lähtökohta on se, että pohjalla on tasainen 16-osa kuvio dempatuilla kielillä, johon soivat soinnut luovat aksentit. Otelautakättä pidetään sointuotteessa rennosti kielten päällä niin, etteivät ne pääse soimaan. Halutun aksentin kohdalla ote painetaan pohjaan, jolloin se saadaan soimaan vaikka vain yhden 16-osa nuotin ajaksi.
Riffien rakentaminen
Usein kitarakuviot funkissa koostuvat noin kahden tahdin mittaisista pätkistä, jota saatetaan pitää yllä koko kappaleen ajan. Tämä vaatii paljon rytmistä hallintaa sekä myös staminaa komppikädeltä.
Seuraavissa harjoituksissa keskitytään aksenttien luomiseen eri kohtiin 16-osa nuottisarjassa. Tämän jälkeen laajemmat kuviot luodaan tämän taidon pohjalta.
16-osa nuotti tarkoittaa sitä, että 4/4 tahtilajissa soitamme tahtia kohden 16 nuottia. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että yhtä iskua kohti soitamme neljä nuottia. Nämä neljä nuottia tulisi soittaa komppikäden liikkeillä alas-ylös-alas-ylös. Tämä edestakainen liike on syytä harjoitella lihasmuistiin niin, ettei sitä tarvitse erikseen ajatella. Jotta asia saadaan painumaan lihasmuistiin täytyy tehdä paljon toistoja, jolloin liike alkaa tuntumaan hyvin luonnolliselta.
Otteena seuraavissa harjoituksissa käytämme funkissa yleistä duuri9 sointua. Siinä on perus kolmisoinnun lisäksi asteikon 7. sekä 9. sävel. Tässä tapauksessa käytämme D9 sointua.
Kolmen ohuimman kielen sävelet soitetaan nimettömän barreotteella. D kielen 4. nauha etusormella ja A kielen 5. nauha keskisormella. Mikä ote tuntuu hankalalta, voit jättää alimman sävelen soittamatta ja soittaa neljä jäljelle jäävää säveltä neljä sormella.
Seuraavissa harjoituksissa soitamme aksentin, eli soivan soinnun jokaiselle neljälle 16-osa sarjan iskulle.
1.
Aloitetaan soittamalla sointu neljän nuotin sarjan ensimmäiselle iskulle. Aksentti tulee alaslyönnille, jonka jälkeen löystä otetta niin, että se ei soi mutta kuitenkin demppaa loput kielet. Tätä seuraa ylös, alas ja ylös lyönti samutetuilla kielillä. Muodosta harjoituksesta looppi ja sitä on hyvä harjoitella metronomin tai rumpukompin kanssa.
2.
Seuraavassa harjoituksessa soitamme aksentin neljän nuotin sarjasta toiselle iskulle. Tällä kertaa soiva sointu tulee komppikäden ylöslyönnille. Tämä saattaa tuntua aluksi hieman oudolta ja voit asettaa metronomin osoittamaan neljäsosien sijaan myös kahdeksasosia tai vaikka 16-osanuotteja, jolloin pystyt rytmisesti tarkemmin tähtäämään aksentilla oikeaan kohtaan.
3.
Seuraavaksi soitamme aksentin neljän nuotin sarjasta kolmannelle iskulle. Tämä luo kahdeksasosa takapotkukuvion, joka on myös reggaemusiikissa käytetty rytmi. Tällä kertaa soiva sointu osuu taas komppikäden alaslyönnille. Tässä voi käyttää harjoitteluapuna metronomin 8-osa pulssia, jolloin aksentin voi tähdätä jälkimmäiselle iskulle.
4.
Lopulta harjoittelemme sijoittamaan aksentin viimeiselle eli neljännelle 16-osa nuotille. Jälleen soiva sointu soitetaan komppikäden ylöslyönnillä. Hyvä apukeino rytmiseen tarkuuteen on myös keskittyä sarjan ensimmäiseen iskuun vaikkei se olisikaan aksentoitu. Kun ensimmäinen isku on kohdillaan, auttaa se myös muiden asettumisessa rytmisesti oikeaan paikkaan.
5.
Viimeinen harjoitus yhdistää edellä käydyt elementit yhdeksi harjoitukseksi. Siinä on aluksi käytetty ensimmäistä harjoitusta, jossa akentti on 1. 16-osalla. Seuraavalla iskulla soitamme aksentin kolmannelle, sitten neljännelle ja lopuksi toiselle 16.osalle.
Näillä harjoituksilla pääsemme hyvään alkuun funk-kitaroinnissa. Jatkossa keskitymme enemmän synkopoituihin kuvioihin sekä yksiäänisiin riffeihin.
Tsekkaa lisää Rockwayn mainiosta Funk-kurssita.
Treeni-intoa!
-Samuli
Lisää kommentti