Ukulele on pienikokoinen, nelikielinen, kitaraperheeseen kuuluva kielisoitin. Musiikkihistorian kirjoissa sanotaan, että havaijilainen ukulele kehittyi nykymuotoonsa 1800-luvun loppupuolella espanjalaisista ja portugalilaisista ”matkakitaroista”. Lähteestä riippuen soittimien esitetään saapuneen Havaijille joko Etelä-Amerikan kautta (vihuela) tai suoraan eurooppalaisten maahanmuuttajien mukana (machete tai braguinha).
1900-luvun alussa kiinnostus Havaijia ja havaijilaista kulttuuria kohtaan kasvoi Yhdysvalloissa. Vuonna 1915, erilaisten näyttelyiden ja kiertävien musiikkiryhmien ansiosta, USA:ssa alkoi suoranainen Havaijibuumi. Etenkin ukulelella vaikutti olevan erityisen suuri viehätysvoima, ja soittimen kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti.
Jopa hieman yllättäen, ukulelen suosio ei hiipunut muutamaa vuotta buumin alkamisen jälkeen, vaan pikkuinen soitin suoritti onnistuneesti loikan hula-hula – soittimesta varhaisen jazzin ja vaudeville-viihteen ainesosaksi.
Vasta 1960-luvun beat-, rock-, blues- ja folk-aallot syrjäyttivät ukulelen valokeilasta.
Nyt näyttää kuitenkin siltä, että ukulele on tekemässä vahvaa paluuta. Aktiivisoittajakunta kasvaa tasaista vauhtia ja monissa kouluissakin oppilaiden ensisoitin on yhä useammin nokkahuilun sijaan ukulele.
Jos ukulelen soitto kiinnostaa, voit napata ilmaisen kokoeilujakson Rockway-palveluun ja aloittaa lukuisista ukulelen alkeiskursseista:
Ukulelen anatomia
Alkuperäisestä sopraanoukulelesta kasvoi ajan myötä kokonainen soitinperhe. Sopraanon lisäksi yleisesti käytössä ovat konsertti- ja tenoriukulelet. Pikkuinen sopranino- tai tasku-ukulele on tarkoitettu lähinnä hauskaksi kuriositeetiksi. Baritoniukulele taas eroaa muista perinteisistä ukuleleista virityksen suhteen, sillä se viritetään C-vireen (g1-c1-e1-a1) sijaan samaan vireeseen kuin kitaran neljä ylintä kieltä.
Komppisoittajat suosivat yleensä perinteistä korkeampaa C-virettä – myös tenoriukuleleissa – kun taas monesti melodiapainotteiset soittajat suosivat tenoreissa matalampaa C-virettä (g-c1-e1-a1), jossa g-kieli on soittimen matalin kieli. Jotkut taas pitävät sopraanoukulelejaan vanhassa (alkuperäisessä) D-vireessä (a1-d1-fis1-h1).
Perinteisten kokojen lisäksi markkinoilta löytyy myös bassoukuleleja, joissa on paksujen kumimaisten kieltensä ansiosta sama vire kuin bassokitarassa, sekä guitalele (tai guitarlele), joka on tenoriukulelen kokoinen pikkukitara, joka viritetään A-vireeseen.
Ukulelen perusrakenne on hyvin kitaramainen – soittimessa on kaula, nauhallinen otelauta sekä ontto kaikukoppa. Vintage-tyylisissä sopraanoissa on usein vain 12 nauhaa, mutta isommissa malleissa voi olla jopa 18 nauhaa. Kitaramaisesti muotoiltujen ukulelejen lisäksi on myös nk. ananasmallisia soittimia (engl. pineapple uke), joissa on hieman erilainen sointi.
1900-luvun alussa kaikkien ukulelejen virittämiseen käytettiin monista jousisoittimista tuttuja, yksinkertaisia puutappeja, joissa ainoastaan tappien ja lavan välinen kitka piti kielet vireessä.
1920-luvulla ns. patenttivirittimet astuivat mukaan kuvaan. Myöskään näiden metallisten viritystappien sisällä ei ollut varsinaista koneistoa hammasrattaineen, vaan nekin toimivat viritystapin, metalliprikkojen ja jousien välisen (säädettävän) kitkan varassa.
Moderneissa soittimissa käytetään yleensä joko avoimia tai suljettuja kitaratyylisiä virittimiä.
Nykyisin markkinoilla olevissa ukuleleissa voi olla joko perinteinen talla, jossa yksinkertainen solmu pitää kielet paikoillaan, …
… tai sitten klassisesta kitarasta lainattu, hieman monimutkaisempi ratkaisu.
Havaijilta Pennsylvaniaan
Sähkökitaristit yleisesti himoitsevat 1950- ja 60-luvun Fender- ja Gibson-kitaroita, sillä niillä on legendaaristen soittimien maine.
Ukuleleissa taas yksi firma on vintage-soittimien kiistaton ykkönen: C. F. Martin & Co. Vaikka se saattaakin kuulostaa kummalliselta, onnistui juuri tämä perinteikäs yhdysvaltalainen kitarafirma kehittämään laadukkaita ukuleleja 100 vuotta sitten. Martin-ukulelet olivat niin suosittuja – firma teki 1910- ja 1970-lukujen välillä lähes 200.000 ukulelea – että ne pitivät yrityksen pinnalla 1930-luvun Suuren Laman ajan.
Martinin nomenklatuurassa käytetään soitinkokojen lyhenteitä (S, C, T ja B), sekä Style-numeroita, joista selviää kuinka paljon koristeita on käytetty (Style 0, 1, 2, 3 ja 5). K-kirjaimen lisäys kertoo siitä, että kaikukoppa on tehty havaijilaisesta koapuusta, joka on paikallinen akaasialajike. Martin Guitarsin mielestä mahonki oli soinnillisesti selvä ykkönen, mutta koska alkuperäiset havaijilaiset soittimet tehtiin koa-kopalla, firma tarjosi myös K-versioita ukuleleistaan. Nopeasti lisääntyvän lihakarjatuotannon takia koasta tuli kuitenkin uhanalaista jo ennen Toista Maailmansotaa, mikä ensin nosti koa-soittimien hintaa ja lopulta johti siihen, että Martin lopetti puulajin käytön lähes kokonaan.
Style 0 (yllä) oli siis alunperin edullinen malli mahonkikopalla, …
… kun taas Style 5K oli pramea koa-ukulele abalone-upotuksilla.
Nykyään koaa kasvatetaan Havaijilla vastuullisesti, minkä ansiosta kaunista hunajanväristä puulajia voi jälleen nähdä joissakin soittimissa.
Myös Suomessa valmistetaan ukuleleja käsityönä. Jos haluaa tukea kotimaista, kannattaa tutustua ainakin Lottonen Guitarsin (http://lottonen.com/fi/laulu/) ja Heighway Ukulelesin (https://fi-fi.facebook.com/HeighwayUkuleles/) mallistoon.
Kaksitoista sopraanoukulelea
Tähän katsaukseen pyydettiin mukaan 12 erilaista ukulelemallia. Hinta ei ollut tällä kertaa pääasiallinen valintaperuste, vaan nyt haettiin soittimia, jotka sopivat hyvin jo hieman edistyneemmänkin soittajan käsiin.
Sopraanoukulelejen tarjonta ei koskaan ennen ole ollut yhtä monipuolista ja laadukasta, ja kiinalaisen tuotannon ansiosta myöskään hinnoissa ei ole valittamista.
Sopraanoukulelea on myös kehitetty soittimena selvästi eteenpäin, mikä näkyy puuvalinnoissa ja etenkin kaikukopissa. Monet nykyiset sopraano-mallien kopat ovat nimittäin syvempiä ja/tai isompia kuin ennen, ja myös kaarevia pohjia näkyy yhä enemmän. Isomman kopan etu on lämpimämpi soundi ja (ideaalitapauksessa) myös voimakkaampi sointi.
Italialaisvalmistaja Aquilan (Super-) Nylgut-kielistä on selvästi tullut tehdaskielten standardi isojen valmistajien keskuudessa. Nylgut-kielten tarkoitus on tarjota synteettinen vaihtoehto alkuperäisille suolikielille. Soundi pysyy kutakuinkin samana, mutta Aquilat pysyvät suolikieliä huomattavasti paremmin vireessä, koska ne eivät “elä” sään muutosten mukaan.
Testiryhmästä ainoastaan Martin käyttää ukulelessaan omavalmisteisia fluorocarbon-kieliä, joiden suosio on tällä hetkellä kasvussa vintage-keräilijöiden ja virtuoosien keskuudessa. Fluorocarbon-kielien suosio perustuu pitkälti niiden selkeämpään soundiin, sekä siihen, että ne tuottavat vähemmän sormiääniä kuin Nylgutit.
Edetään katsauksessa aakkosjärjestyksessä.
Baton Rouge V1-S Royal (85 €)
Baton Rouge on akustisiin kitaroihin ja ukuleleihin erikoistunut merkki, jonka soittimien suunnittelu ja laadunvalvonta suoritetaan Saksassa, ja jolla on oma soitintehtaansa Kiinassa.
Edullinen V1-S Royal on pitkälti vintage-tyylinen sopraano, jossa on kuitenkin vintagea syvempi, kaarevapohjainen vanerikoppa mahongista.
Koska lähes kaikki ruusupuulajit on hiljattain listattu uhanalaisiksi (CITES), kielisoitinvalmistajat ovat joutuneet etsimään sille korvaajia. Baton Rouge on siirtynyt käyttämään ruusupuun sijaan pähkinäpuuta, ja V1-S Royalissa on jo pähkinäpuinen otelauta ja talla. Talla on klassisesta kitarasta lainattu silmukkamalli.
V1-S:ssä on kolmiosainen, natopuinen kaula. Lapaan on asennettu avoimet kitaravirittimet mustilla muovinupeilla.
Baton Rougen satula ja tallaluu on veistetty Graph Techin NuBone-materiaalista, joka on synteettinen vaihtoehto naudanluulle. Kaulan leveys on satulan kohdalla 35 milliä.
V1-S Royal on siististi rakennettu sopraanoukulele. Soittimen tummanpunainen Royal Red -mattaviimeistely jättää puun huokoset näkyviin.
Baton Rougen kaulan raamikas u-profiili tuntuu todella hyvältä, ja ukulelen soittotuntuma on myös muilta osin hyvin mukava.
Vanerikoppaiseksi soittimeksi Baton Rouge V1-S Royal soi yllättävän isolla ja lämpimällä äänellä, joka projisoi hyvin.
Baton Rouge V1-S Royal – solo:
[AUDIO: Baton Rouge V1-S Royal:
Lisätiedot: Vantaan Musiikki
Baton Rouge V4-S Sun (99 €)
Baton Rouge V4-S Sun on koristeellisuuden suhteen Royal-mallia ylemmällä tasolla. Vanerikoppa on tehty hyvin kauniista loimumahongista, ja koko ukulele on sävytetty tyylikkäästi hieman kellertäväksi. Lisäksi kaikuaukkoa koristaa laserilla tehty, aurinkoa muistuttava rosetti.
Testiyksilö on selvästi siirtymäkauden soitin, jossa otelauta on jo vaihtunut pähkinäpuuhun, mutta talla on vielä ruusupuusta veistetty.
Kaarevan pohjan reuna on koristeltu ohuella, mustalla viivalla.
Myös V4-S Sunin natokaulassa on täyteläinen U-profiili, joka sopii ainakin minun käteeni mainiosti. Kaulan leveys satulan kohdalla on 35 milliä.
Vaikka tämän katsauksen molemmat Baton Rouge -ukulelet ovat perusrakenteensa suhteen hyvin samanlaisia, on V4-S Sun -mallin äänessä hieman enemmän ala-middleä, minkä ansiosta se kuulostaa myös karvan verran “isommalta”.
Baton Rouge V4-S Sun – solo:
Baton Rouge V4-S Sun:
Lisätiedot: Vantaan Musiikki
Kala KA-15S (79 €)
Kala on havaijia ja tarkoittaa hopeaa. Nimestään huolimatta Kala Brand on kärkisijalla firman malliston laajuuden ja soittimien maailmanlaajuisen suosion suhteen. Kala keskittyy lähes pelkästään ukuleleihin ja firman mallistoon kuuluvat Waterman- ja Ukadelic-nimiset muoviset soittimet, edullinen Makala-mallisto, laaja Kala-tarjonta sekä Yhdysvalloissa valmistettu Elite USA -mallisto. Myös alkuperäinen U-Bass on firman käsialaa.
Edullisessa Kala KA-15S:ssä on vintagea leveämpi ja kitaramaisempi mahonkivanerikoppa suoralla pohjalla.
Kaikuaukon rosetti on kaiverrettu puuhun laserilla.
Ruusupuun CITES-listauksen vuoksi Kalakin on siirtymässä pähkinäpuuhun. Testisoittimessa on jo pähkinäpuinen otelauta, mutta klassinen talla on vielä ruusupuuta.
Koko soitin on viimeistelty tummalla, punaruskealla open pore -mattaviimeistelyllä, joka tuntuu hyvin mukavalta.
Kala on valinnut sekä yläsatulan, että tallaluun materiaaliksi Graph Techin NuBonen.
KA-15S:n kaulaprofiili on pyöreä C. Otelautaan on asennettu 12 messinginväristä nauhaa.
Kala KA-15S -sopraanoa on mukava soittaa ja se ilahduttaa hyvällä ja tasapainoisella ukulelesoundilla.
Kala KA-15S – solo:
Kala KA-15S:
Lisätiedot: Soundtools
Kala KA-SEMB (119 €)
KA-SEMB-tunnus tarkoittaa, että tässä on kyse sopraanoukulelesta (S), jossa on sininen (B) vanerikoppa loimumahongista (EM = exotic mahogany). Lisäksi kyseisen Kalan kopassa on reunalistoitukset sekä pohjaan maalattu musta keskiviiva.
Myös KA-SEMB-mallissa pähkinäpuinen otelauta on yhdistetty ruusupuiseen tallaan (jonka materiaal on myös vaihtumassa pähkinäpuuhun).
Tässä Kalassa on kolmiosainen mahonkikaula ja avoimet kitaravirittimet helmiäismuovisilla nupeilla. Kaulan leveys satulan kohdalla on 35 milliä.
Kaulaprofiiliksi on valittu pyöreä C. Kala KA-SEMB:n soittotuntuma on kevyt ja vaivaton.
KA-SEMB:n vintage-tyylinen kirkas ja selkeä soundi on omiaan lyömään itsensä läpi, mikä tekee tästä ukulelesta erinomaisen komppisoittimen akustisissa kokoonpanoissa.
Kala KA-SEMB – solo:
Kala KA-SEMB:
Lisätiedot: Soundtools
C.F. Martin 0X Uke Bamboo (375 €; topattu pussi kuuluu hintaan)
Martin 0X Bamboo on kahdella tavalla tämän katsauksen erikoisuus:
Ensinnäkään 0X Bamboo:ta ei valmisteta Kiinassa (tai muualla Kaukoidässä), vaan Martin Guitarsin omalla tehtaalla Meksikossa, ja toiseksi sen kaikukoppa ei ole puuta vaan bambukuvioitua HPL-levyä.
0X Bamboo on firman edullisin ukulelemalli, joka kuuluu Martinin X-sarjaan. Kyseisen sarjan kitaroidenkin kopissa käytetään harvinaisten ja kalliiden soitinpuiden sijaan korkeapainelaminaattia (= HPL).
Korkeapainelaminaatti on IKI-levyn serkku, ja se valmistetaan, korkeaa painetta ja lämpöä hyödyntäen, hartsilla kyllästetystä voimapaperista. HPL:n pinnassa voi olla mm. värillistä muovia tai läpinäkyvällä muovilla päällystettyä, puukuvioista paperia.
HPL:n suuria etuja ovat sen kestävyys ja tasalaatuisuus. Lisäksi se on kustannustehokasta, koska materiaalia ei tarvitse kuivata ja varastoida pitkiä aikoja, ennen kuin sitä pystyy hyödyntämään soitinrakennuksessa. Kaiken tämän lisäksi pinnoitteella voi matkia myös erittäin harvinaisia ja kalliita jalopuita, ilman että tämä vaikuttaisi millään tavalla valmiin soittimeen hintaan.
Martinin käyttämä HPL-laatu käyttäytyy ilmeisesti melko lailla puun tavalla, koska 0X Bamboon kopasta löytyy samanlainen puurimoitus kuin perinteisistäkin akustisista soittimista.
Martin käyttää 0X Ukessa ruusupuun sijasta afrikkalaista sipo-mahonkia otelauta- ja tallamateriaalina. Otelautaan on asennettu 17 nauhaa, ja se loppuu Martin-ukuleleissa usein nähtävään kärkeen. Bamboon talla on vintage-tyylinen, mutta tässä soittimessa on muista katsauksen ukuleleista poiketen kompensoitu NuBone-tallaluu.
0X Uken kaulakin on hieman epätavallinen, koska se on tehty laminoidusta koivusta. Materiaali on vanerin kaltaista, mutta kaikkien puusiivujen syyt kulkevat tässä tapauksessa samaansuuntaisesti, eivätkä niin kuin tavallisessa vanerissa, jossa joka toisen kerroksen syyt on käännetty 90 asteen kulmaan.
Aluksi Martin käytti X-sarjan soittimissaan Stratabond-nimistä kaulamateriaalia, joka oli rakenteeltaan hyvin samankaltaista. Stratabond on Rutland Plywood -nimisen valmistajan rekisteröity tavaramerkki. Rutland meni kuitenkin kolme vuotta sitten tuhoisan tehdaspalon takia konkurssiin, ja C. F. Martinin piti löytää toisaalta vastaavaa materiaalia.
0X Bamboo:sta löytyy laadukkaat Grover-patenttivirittimet. Vaikka nämä kitkavirittimet toimivat sinänsä moitteettomasti, en ehkä suosittelisi niitä aivan aloittelijalle, koska tällaisten virittimien toiminta ei ole (niiden toimintaperiaatteen takia) niin sulavaa ja anteeksiantavaa kuin hammaspyöriä hyödyntävissä virittimissä.
Kaulan leveys satulan kohdalla on ruhtinaalliset 36 millimetriä, minkä ansiosta myös nakkisormet omaava henkilö voi helposti soittaa 0X Ukella. Kaulaprofiili on suhteellisen matala ja erittäin mukava D, mikä on tyypillistä nyky-Martineille.
Soundin tai soittotuntuman puolesta on vaikea uskoa, että 0X Bamboo on jotain muuta kuin kokopuinen sopraano. Sen sointi on ehtaa, laadukasta Martinia. Soundi on hyvin siisti ja erotteleva, ja 0X Bamboon atakki on tarkka ja helmeilevä.
Martin 0X Bamboo – solo:
Martin 0X Bamboo
Lisätiedot: Kitarapaja
Katsauksen loput arviot julkaistaan pian katsauksen toisessa osassa.
Kirjoittaja: Martin Berka
No juu olipa mielenkiintoist lukee. Ääninähtteet olivat puhelimesta kuunneltuina aivan samanlaisia…mutta viritinasiaa:
Hommasin äskettäin ton Martinin ruskean sopraanon ja viikon soittelin jälkeen huomasin vasta ällistyksekseni että onpas päössyt ergonominen tekovirhe laatutehtaalta läpi: nuo suorat lavan alapuolelle tulevat kitkavirittimet estivätnainakin minun käden vasemman toiminnan ja hankaloittivat soittamista siinä määrin ettönpiti vaihtaa tilalle hammasratas virittimen jotka sojottaa sivulle lavan pinnan suuntaisesti. Ihmettelen suuresti koska myös viritystappien reijät ovat selvösti löhempänä kaulan taitosliitosta kuin esim Tennesseen mallissa jolla olen komme vuotta soitellut. Nyt mahtuu vastuun käden liike paljon paremmin toimimaa . Miinuspinnoja kyllä annan töstä ratkaisusta Martinin suunnittelijoille koska helppokäyttöisyys on tässä jäänyt kenties vintagehenkisen ulkonäön alle. Lisöksi ne tappityyppiset kitkavirittimet olivat kyllä kokeneelmekin soittajalle ja pedagogille käsittämättömän hankalat saada soitin vireeseen. Nyt on ikivanhat käytetyt groverit mahassa n o paljo parempi sekä virittää että soittaa. Terveisin parin ukulele ryhmän vetäjä ja aktiivinen esiintyjä.