Vinkkejä melun vähentämiseen
Myös meidän muusikoiden, jotka harrastukseksemme tai työksemme meluamme, kannattaisi kiinnittää huomiota siihen, että häiritsemme kanssaihmisiä mahdollisimman vähän. Tähän tekstiin on koottu bändisoittimia koskevia vinkkejä siihen, miten turhaa meteliä voi vähentää ja tehdä omasta ja muiden elämästä mahdollisesti aavistuksen parempaa.
Kitara ja basso:
Nykyisin yhä useampi soittaja soittaa digitaalisilla vahvistimilla tai DAWin tai älylaitteen vahvistinmallinnuksella. Tällöin tietenkin meluongelmia on äärettömän vähän, koska voidaan käyttää kuulokkeita ja soittaa millä tahansa äänenvoimakkuudella. Seuraavat vinkit liittyvät pääasiassa perinteisten vahvistinten kanssa soittamiseen.
1) Nosta vahvistin korvien tasalle
Valitettavan usein vahvistin laitetaan lattialle ja kaiutin huutaa pohkeille. Melutaso laskee automaattisesti jo sillä, että kaiutin nostetaan ylös tai tiltataan kulmaan niin, että kaiutin on suunnattuna soittajan korviin. Kun soittaja yhtäkkiä kuulee mitä soittaa, volumea väännetään kauhistuneena hiljemmalle ja epämiellyttävät taajuudet leikataan vähitellen saundista pois. Bonuksena soitto myös vähitellen paranee ja tarkentuu.
HUOM. Jos nostat vahvistimen/kaiuttimen esimerkiksi keikalla kuljetuskotelon tai flightcasen päälle, jotta kuulet mitä soitat, varmista ettei korokkeen ja kaiuttimen välille synny resonansseja. Varmuuden vuoksi voi olla hyvä idea esim. tunkea koteloon jotain täytteeksi. Resonanssi saattaa synnyttää kovaa huminaa ja pahimmillaan runkoresonanssi voi tärisyttää koteloa keikalla niin että vahvistin/kaiutin putoaa sen päältä. Seuraukset ovat pahimmillaan perin ikäviä.
2) Varmista että vahvistin ei resonoi seinien tai lattian kanssa
Ilmaäänen, eli soittohuoneessa soittajalle kuuluvan melun lisäksi kiusallisempi meteli on runkoääni, ääni joka liikkuu mekaanisen värähtelyn kautta rakenteita pitkin talossa pitkiäkin matkoja, erityisesti kun kyseessä ovat matalat taajuudet. Jos vahvistin/kaiutin ei kellu erillään lattiasta/pöydästä/telineestään pohjassa olevien tattien varassa, tai ruuvit ottavat johonkin kiinni, ne saattavat synnyttää resonanssia ja runkoääntä, joka kuuluu yllättävän kovaa yllättävän kauas. Tällaisessa tilanteessa ensiapuna toimii vahvistimen nostaminen jonkin huokoisen materiaalin, kuten styroksin, vaahtomuovin, villan tai kumin päälle.
3) Keinokuorma, kaiutinsimulaattorit, iso cab
Jos ainoa vaihtoehto on soittaa sillä vihdoin ostetulla unelmien 95 000 watin putkivahvistimella ja tuskastuttaa, kun asennossa 1 äänenvoimakkuus on liian hiljaa ja asennossa 2 mannerlaatat liikkuvat, vaihtoehtoina on esimerkiksi keinokuorma, keinokuormallinen kaiutinsimulaattori tai iso cab. Keinokuorman toimintaperiaate on yksinkertaisuudessaan se, että se hiljentää kaiuttimesta tulevaa ääntä muuttamalla osan vahvistimen tuottamasta energiasta lämmöksi. Käytännössä siis vahvistin voidaan avata halutulle tasolle, jossa saundi ”aukeaa” ja keinokuormalla säätää äänenpainetaso sopivaksi. Erityisesti tämä on mukavaa, jos halutaan käyttää pääteastesäröä. Keinokuormasta signaali voidaan ajaa haluttaessa joko tavalliseen kaiuttimeen, tai jos melutaso pitää saada todella alas, voidaan käyttää iso cabia, eli äänieristettyyn laatikkoon rakennettua kaiutinta, jonka sisällä on mikrofoni. Mikrofonin avulla sitä täydellistä, kermaista putkivahvistinsaundia voidaan kuunnella vaikkapa tietokoneen kaiuttimista tai kuulokkeilla. Iso cabien rakentaminen ei ole järin monimutkaista itsekään, mutta niitä saa myös järkevään hintaan valmiiksi tehtyinä. Keinokuormallinen kaiutinsimulaattori taas on laite, joka mallintaa kaiuttimen taajuusvastetta ja impedanssikäyrää ja antaa laitteen takaa ulostulot, joiden kautta signaali voidaan lähettää esim. PA:han tai kuulokkeisiin.
4) Leikkaa erillisellä EQ:lla bassotaajuudet pois
Erityisesti bassoa soitettaessa kannattaa muistaa, että matalien taajuuksien aallonpituus on pitkä, ja siksi ne läpäisevät seiniä helposti. Ensiajatuksena saattaa tuntua, että bassoa ei varmaan sitten voi soittaa vaan kotona, mutta todellisuudessa bassoa treenatessa olennaista ei ole kuulla kaikkein matalimpia sub-taajuuksia, vaan bassosta voi aivan hyvin leikata alapäätä pois esim. 100-120hz asti ja silti kuulla aivan riittävän selvästi mitä soittaa harjoittelua varten. Keikalla sub-taajuuksia voi sitten vastapainoksi tuutata senkin edestä. Sama kikka toimii tietysti myös kitaralla, jos saundi on lähtökohtaisesti alapäävoittoinen.
5) Vahvistinsimulaatiot, minivahvistimet
Vahvistintekniikka on ottanut huikeita harppauksia viimeisen vuosikymmenen aikana. Analogisella puolella mikroputkivahvistimet saundaavat uskomattoman hyviltä myös pienellä äänenvoimakkuudella. Melusta puhuttaessa digitaaliset vahvistimet ovat lyömättömiä, ja parhaimmat mallit alkavat olla pisteessä, jossa niitä on käytännössä mahdoton erottaa ainakaan lyhyessä sokkotestissä analogisista. Jos edellinen kokemus mallintavista vahvistimista on yli 5 vuoden takaa, kannattaa antaa niille mahdollisuus ainakin kakkosvahvistimena. Tablettiin ja puhelimeen saa nykyään varsin kelvollisia harjoitusvahvistimia, ja jos maksaa muutaman kympin ohjelmien täysversiosta, niillä soittaa jo keikan.
Soittohuoneen akustointi ja äänieristäminen
Jos soittoharjoittelulle tai ylipäänsä musisoinnille on olemassa oma tila, huoneessa kuuluvaa melua voidaan vähentää akustoinnilla, jolloin huone kuulostaa miellyttämmältä ja soiton ja saundien vivahteet kuulee tarkemmin, koska huone korostaa vähemmän ominaistaajuuksiaan ja tärykaikuja yms. ongelmia ei synny. Musiikki- ja verkkokaupoista saa hankittua tarkoitukseen suunniteltuja akustiikkaelementtejä, myös useampien kappaleiden setteinä, mutta elementtien rakentaminen on mahdollista (ja huomattavasti halvempaa) myös itse esim. rautakaupasta saatavalla kivivillalla ja tavallisella ”kakkosnelosella”. Kivivillaa saa myös standardikokoisena 56,5cm x 122cm levynä, jolloin paneelien rakentaminen helpottuu entisestään. Paneelit voi myös päällystää haluamallaan kankaalla, jolloin niistä saa juuri sen väriset ja näköiset kuin tahtoo. Muutamakin akustopaneeli sopivissa kohdissa seinää auttaa jo paljon hälyn vähentämisessä, ja halutessaan akustointia voi parannella jatkossa niin paljon kuin kokee tarpeelliseksi. Jos huoneessa on paksut matot ja sohva, soittohuone on todennäköisesti pienelläkin akustoinnilla erittäin miellyttävä soittajalle itselleen.
Huoneesta ulospäin kuuluvaa meteliä vaimennetaan äänieristyksellä. Äänieristäminen on valitettavasti lähes aina kallista, koska äänen pysäyttää käytännössä vain raskas massa ja ilmatiiviys. Runkoäänet pysäyttää todella tehokkaasti vain kelluvarakenteinen huone. Desibeliovet ovat tehokkaita äänen pysäyttäjiä, mutta niistä on todellista hyötyä vain, jos huoneen ilmanvaihto/ilmastointi mietitään samalla uusiksi, koska desibeliovista huolimatta ilmaääni kantautuu ilmanvaihtokanavien kautta eteenpäin. Äänieristäminen ei ylipäänsä ole välttämätöntä, ellei puhuta todella häiritsevän kovista äänenpainetasoista. Jos äänieristäminen koetaan tarpeelliseksi ja se on mahdollista, esim. kaupungin ulkopuolella sijaitsevan omakotitalon pihalle rakennettavan lisärakennuksen muodossa, niin kelluva huone on paras vaihtoehto runkoäänen vaimentamiseksi, ja jos sille ei ole tarvetta, niin kaksinkertaiset kipsilevyt seinissä, katossa ja lattiassa sekä kaksinkertaiset desibeliovet pysäyttävät jo hyvin paljon meteliä. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että jos ääni ei pääse ulos eikä sisään, ilmakaan ei pääse, joten ilmanvaihto kannattaa ottaa suunnittelussa huomioon. Ilmanvaihtokanaviin asennettavat äänenvaimentimet auttavat paljon äänieristyksessä.
Rumpusetti:
Sähkörummut
Rumpusetti on bändisoittimista se, joka tuottaa eniten jatkuvakestoista häiritsevää meteliä. Kitarasta ja bassosta voi kääntää äänenvoimakkuuden hiljemmalle ja piano kuulostaa pianolta hiljaakin soitettaessa, mutta rummut soivat jatkuvasti laajalla taajuuskaistalla ja niitä täytyy soittaa niiden akustisten ominaisuuksien vuoksi melko lujaa, jotta saundi muistuttaisi vähääkään sitä, mitä levyillä ja konserteissa kuullaan. Nykyään asiaan on kuitenkin helppo ratkaisu, harjoitella sähkörummuilla. Sähkörummut ovat kehittyneet huimasti ja ovat nykyään varsin hyvä vaihtoehto akustiselle rumpusetille jopa keikkakäytössä, mutta moni ei tule välttämättä ajatelleeksi, että vaikka varsinaista lujaa akustista sointia niissä ei olekaan, sähkörumpujenkin lyömisestä syntyy yllättävän paljon häiritsevää melua.
Yksi merkittävä asia, jota ei välttämättä varsinkaan ensimmäiset rummut ostaessa tule ajatelleeksi on se, että koska rummut (sekä akustiset että sähkörummut) ovat kosketuksissa lattiapintaan, ne tuottavat varsinaisen, huoneessa kuuluvan ilmaäänen lisäksi myös runkoääntä, joka siirtyy mekaanisesti pitkin talon rakenteita ja kuuluu sitä kautta yllättävänkin kaukana varsinaisesta soittopaikasta. Erityisesti matalat taajuudet kantavat runkoäänenä helposti paksujenkin seinien taakse.
1) Eristä rummut lattiasta
Hihatin ja bassorummun pedaalit aiheuttavat poljettaessa erittäin matalia resonanssiääniä (jopa 30hz), jotka kantautuvat rakenneäänenä helposti ympäri taloa. Tähän hyvä ratkaisu on kelluvakenteinen rumpukoroke, joka parhaimmillaan eliminoi ongelman käytännössä kokonaan.
Korokkeita on saatavana kaupallisina tuotteina, ja niitä pystyy myös rakentamaan itse. Yksi suosittu ja halpa vaihtoehto on ”tennispallokoroke”, jossa yksi tai useampi MDF-, vaneri- tms. levy on kellutettu kahtia halkaistujen tennispallojen päälle. Näin kevytrakenteisen korokkeen massa ei kuitenkaan riitä pysäyttämään tehokkaasti matalia taajuuksia, se vain vähentää ongelmia, joissain tapauksissa toki riittävästi.
Tehokkaammaksi osoittautunut ratkaisu on käyttää kerroksittaista, paksua koroketta, jossa pohjalla on sylomeeristä tai muusta sopivasta, joustavasta materiaalista leikattuja palasia, joilla koroke kellutetaan, näiden päälle MDF- tms. levy, sen päällä paksua kivivillaa ja akustovaahtomuovia tai kumimattoa ja näiden päällä raskasta massaa, kuten esim. pihan päällystämiseen tarkoitettuja graniittilaattoja. Graniitin päälle laitetaan vielä villaa tai kumia ja toinen levy, ja kokonaisuus viimeistellään matolla. Tällainen rakennelma on riittävän raskas pysymään horjumatta paikallaan ja pysäyttämään hyvinkin matalia taajuuksia ja kellutuksen takia runkoääni ei siirry mihinkään.
2) Vaihda pedaalit hiljaisempiin
Koska runkoäänimelu on tuttu asia myös valmistajille, korkeammassa hintaluokassa saatavilla olevat pedaalit ovat usein myös hiljaisempia kuin ns. entry level -tuotteet. Varsinkin jos oman sähkörumpusetin ostamisesta on jo aikaa, kannattaa vierailla lähimmässä hyvin varustetussa musiikkiliikkeessä ja kokeilla mitä kaikkea nykyään onkaan tarjolla. Bassorumpupedaalin nuijaosan voi myös vaihtaa netistä tilattavilla osilla. Hiljaisia nuijia on saatavilla lukuisia eri tyyppisiä. Mm. vaahtomuoviset ja tennispallotyyppiset ovat suosittuja, ja on olemassa myös täysin nuijattomia pedaaleita. Näiden tuntuma on toki erilainen kuin nuijallisen, mutta valmistajat oppivat koko ajan rakentamaan parempia.
3) Vaihda rumpujen kalvot ja symbaalit hiljaisempiin
Riippuen sähkörumpusetistäsi, siihen saattaa olla tarjolla hiljaisempia kalvo/lyöntipintavaihtoehtoja.
Mesh-kalvoiset rumpusetit tuottavat huomattavasti paremman soittotuntuman ja ovat usein hiljaisempia kuin kumiset lyöntipinnat. Kumisissa ”kalvoissa” hiljaisia vaihtoehtoja on vähän.
Jos olet rakentanut sähkörumpusetin triggereillä akustisesta rumpusetistä, mikä on varsinkin paljon sähköisen ja akustisen setin välillä vaihtaville loistava vaihtoehto, saatavilla olevien kalvojen valikoima kasvaa. Mitä paremman reboundin kalvo tuottaa, sitä kovaäänisempi se yleensä on, ja päinvastoin. Myös se vaikuttaa, käyttääkö rummussa alakalvoa ja millainen se on. Kokeilemalla erilaisia kalvoja todennäköisesti löytyy juuri omaan käyttöön sopiva kompromissi melun ja reboundin suhteen. On kuitenkin syytä muistaa, että mitä isompi ja syvempi rummun runko on, sitä kovemman äänen se tuottaa akustisesti, koska runko lisää aina sointia. Myös symbaaleita on erilaisia, kevyempi symbaali on yleensä myös hiljaisempi.
4) Koita kevyempiä kapuloita
Vaikka kevyemmät kapulat ovat soittotuntumaltaan erilaiset kuin paksummat, kannattaa niitä kokeilla, koska ne myös tuottavat vähemmän ääntä.
Akustiset rummut: huoneen akustointi ja äänieristäminen
Jos akustisten rumpujen soittaminen on mahdollista, huoneessa kuuluvaa melua voidaan vähentää akustoimalla soittohuonetta, jolloin jatkuva äänenpaine laskee, kun huone ei korosta turhaan tiettyjä taajuuksia ja kaikuu vähemmän. Lisäksi akustoinnin avulla melu on vähemmän häiritsevää, koska huone kuulostaa miellyttävämmältä. Musiikki- ja verkkokaupoista saa hankittua tarkoitukseen suunniteltuja akustiikkaelementtejä, myös useampien kappaleiden setteinä, mutta elementtien rakentaminen on mahdollista (ja huomattavasti halvempaa) myös itse esim. rautakaupasta saatavalla kivivillalla ja tavallisella ”kakkosnelosella”. Kivivillaa saa myös standardikokoisena 56,5cm x 122cm levynä, jolloin paneelien rakentaminen helpottuu entisestään. Paneelit voi myös päällystää haluamallaan kankaalla, jolloin niistä saa juuri sen väriset ja näköiset kuin tahtoo. Muutamakin akustopaneeli sopivissa kohdissa seinää auttaa jo paljon hälyn vähentämisessä, ja halutessaan akustointia voi parannella jatkossa niin paljon kuin kokee tarpeelliseksi.
Huoneesta ulospäin kuuluvaa meteliä vaimennetaan äänieristyksellä. Äänieristäminen on valitettavasti lähes aina kallista, koska äänen pysäyttää käytännössä vain raskas massa ja ilmatiiviys. Runkoäänet pysäyttää todella tehokkaasti vain kelluvarakenteinen huone. Desibeliovet ovat tehokkaita äänen pysäyttäjiä, mutta niistä on todellista hyötyä vain, jos huoneen ilmanvaihto/ilmastointi mietitään samalla uusiksi, koska desibeliovista huolimatta ilmaääni kantautuu ilmanvaihtokanavien kautta eteenpäin. Siksipä monet kaupungissa asuvat soittajat ovat päätyneet ratkaisuun, jossa harjoittelevat akustisella rumpusetillä vain erillisellä tarkoitukseen suunnitellulla treenikämpällä ja soittavat kotona sähkörummuilla tai jonkinlaisilla harjoituspadeillä. Jos äänieristäminen on mahdollista, niin kelluva huone on paras vaihtoehto runkoäänen vaimentamiseksi, ja jos sille ei ole tarvetta, niin kaksinkertaiset kipsilevyt seinissä, katossa ja lattiassa sekä kaksinkertaiset desibeliovet pysäyttävät jo hyvin paljon meteliä. Ilmanvaihdon kohdalla kanavien suunnittelu ja äänenvaimentimet ovat hyvä apu.
Melu miellyttäväksi: Soita paremmin!
”Melun” ei tarvitse aina olla kovaäänistä, vaan meluksi mielletään myös epämiellyttävä, häiritsevä ääni. Yksinkertainen ajatus, joka kannattaa pitää mielessä on, että soittoa ja treenaamista on huomattavan paljon mukavampi kuunnella, jos se kuulostaa hyvältä. Niin typerältä ja ilmiselvältä kuin ajatus kuulostaakin, sillä voi olla kuitenkin yllättävän suuri merkitys paitsi kanssaihmisten viihtyvyyteen, myös pitkällä aikavälillä siihen, kehittyykö soittajana vai ei. Jos suurin osa instrumentin kanssa käytetystä ajasta on epämääräistä räpläämistä, jos harjoittelee liian vaikeita asioita, tai jos soittaa uudestaan ja uudestaan huonosti samoja kappaleita tai harjoituksia, eikä edes yritä kehittyä, on äärimmäisen todennäköistä, että treenihuoneen ulkopuolelle ei muodostu fanijonoa, koska tällainen harjoittelu ei kehitä. Sen sijaan, jos soittaa omalle tasolleen sopivia harjoituksia, keskittyy kuuntelemaan soittoaan ja pyrkii järjestelmällisesti siihen, että saa soittamansa asiat kuulostamaan hyvältä, luo jo sinänsä arvokasta taidetta maailmaan ja koko ajan parantaa mahdollisuuksiaan kehittyä joskus todella todella hyväksi soittajaksi. Yleensä myös naapurit ja asuinkumppanit ymmärtävät ja arvostavat keskittynyttä ja järjestelmällistä, laadukkaan kuuloista harjoittelua, koska se tuottaa parhaimmillaan myös heille iloa hyvän musisoinnin muodossa. Kuulosta hyvältä, älä huonolta!
