Lataa treeni:
Tässä blogissa tutustutaan muutamaan harjoitukseen sekä likkiin, joiden avulla voi tutustua jazz-kitaroinnin maailmaan. Niitä voi soveltaa muihinkin musiikkityyleihin, sillä likkien takana olevat konseptit ja teemat ovat universaaleja musiikin maailmassa.
Niinkuin kaikissa muusikin tyyleissä, kyseiseen tyyliin pääsee kenties tehokkaimmin sisään likkien kautta. Ne ovat valmiiksi rakennettuja melodisia palasia, joita voi soveltaa omaan soittoon erinäisissä tilanteissa. Ne tarjoavat selkeän väylän ymmärtää musiikin estetiikkaa ja luovat hyvän pohjan tuleville omille likeille ja oman äänen luomiselle musiikin kielessä.
Jazz-musiikki pohjautuu vahvasti harmonian huomioimiselle soolo- ja melodiasoitossa. Tämän vuoksi on välttämätöntä tuntea sen verran sointuteoriaa, että pystyy nimeämään soinnussa käytettävät sävelet ja löytämään ne kitaran otelaudalta.
Kun sointu soitetaan ns. murretusti eli yksi ääni kerrallaan sitä kutsutaan arpeggioksi. Siinä soitetaan pelkästään soinnun sisältämiä säveliä.
Pelkkien arpeggioiden soittamisen lisäksi voimme myös käyttää enemmän asteikkopohjaista lähestymistä sooloon. Tällöin pohjana asteikkovalinnalle on vallitsevan sävellajin perusasteikko. Jazz-musiikissa kuitenkin sointuja laajennetaan ja toisinaan sointujen lisäsävelet ovat sävellajin ulkopuolisia säveliä, jolloin ne otettava myös huomioon asteikossa.
Viimeisenä lähestymistapana käytämme yhdistelmää kahdesta edellisestä. Siinä käytetään sointuarpeggioiden säveliä kohdesävelinä, joita lähestytään kromaattisten- tai asteikkosävelten kautta, joita kutsutaan johtosäveliksi. Tällöin soitossa on punainen lanka, joka tuo sooloon määrätietoisuutta. Tällöin kyse ei ole vain asteikon soittamisesta ylös tai alas, sointujen sävelten esitteleminen vaan näiden hyödyntäminen melodisten kaarien rakenteluun.
Arpeggiot
Esitän seuraavat esimerkit pohjauten jazzmusiikin tyypillisimmän sointukuvion kautta, joka on ns. 2-5-1-kuvio. Sävellajina on C-duuri, jolloin edelläesitetty sointukierto on siis Dm, G sekä C. Tyylille ominaisesti sointuja laajennetaan, jolloin ne voivat olla esim. Dm7, G7 sekä Cmaj7.
Yllä on esitetty sointukiertoon Dm7, G7 ja Cmaj7 pohjautuvat arpeggiot. Ne voidaan soittaa mistä vain olelautaa monella eri sormituksella. Tässä ensimmäisessä esimerkissä arpeggion neljä säveltä soitetaan kahdelta vierekkäiseltä kieleltä. Tämä on käyttökelpoinen ja helppo tapa soittaa niitä kun kummallakin kielellä on kaksi säveltä.
Kun on kyseessä on 7-sointu on sen arpeggiossa siis neljä säveltä: 1., 3., 5. ja 7. Kussakin tahdissa on sama arpeggio kahteen kertaan mutta eri oktaaveista soitettuna. Tutustu näihin patterneihin ja voit soittaa niitä myös takaperin aloittaen tahdin viimeisestä sävelestä edeten ensimmäiseen.
Seuraavassa esimerkissä on edelleen soitettuna samat sointuarpeggiot kuin edellisessäkin. Tällä kertaa sävelet on aseteltu niin, että niitä on yksi kappale kieltä kohden. Ideana on kuitenkin soittaa ne yksi kerrallaan eikä sointumaisesti, jossa kaikki sävelet on painettuna pohjaan samanaikaisesti. Tämäntyyppinen sävelten asettelu tuo uudenlaisen saundin soittoon ja voit hyödyntää esim. sweep-pikkausta niiden soittoon.
Tsekkaa myös Rockwayn Jazz workshop:
Asteikot
Sointuja voidaan myös lähestyä asteikoiden kautta. Käytämme jokaisen soinnun kohdalla vallitsevan sävellajin säveliä, joka on tässä tapauksessa C-duuri. Soitamme kunkin soinnun kohdalla yhden oktaavin alalta kaikki asteikon sävelet aloittaen soinnun perussävelestä. Tällöin Dm-soinnun kohdalla emme saa aikaiseksi C-duurin säveliä käyttämällä luonnollista Dm-asteikkoa vaan D doorisen asteikon.
Edelleen käyttäen C-duurin säveliä aloitettuna g-sävelestä emme saa luonnollista G-duuriasteikkoavaan G miksolyydisen.
C-soinnun kohdalla soitamme luonnollisen duuriasteikon eli C joonisen.
Likit
Ensimmäinen likki hyödyntää vahvasti sointujen arpeggioita. Olen merkinnyt nuottikuvan yläpuolelle melodialinjassa käytettävät sointusävelet. Suurin osa sävelistä on harmonian säveliä mutta siellä täällä käytetään muutamia ns. johtosäveliä, joilla lähestytään kohdesäveliä, jotka ovat tässä tapauksessa sointujen säveliä.
Jazzmusiikissa on tyypillistä lähestyä säveltyä esim. puolisävelaskelta alhaalta tai ylhäältä päin. Johtosävel voi olla myös asteikon sävel mutta kromaattiset sävellajin ulkopuoliset sävelet luovat soittoon jännitettä, jota ei saa aikaiseksi pelkillä sävellajin sävelillä.
Johtosävelet voidaan soittaa esim. liu’utuksella, jolloin niihin saadaan myös dynamiikkaa ja soittoteknistä vaihtelua.
Tässä likissä keskitymme lähestymään jokaista arpeggion säveltä johtosävelen kautta. Osaa sävelistä lähestytään asteikon sävelen kautta joko ylä- tai alapuolelta. Toisena vaihtoehtona kromaattinen sävel puolisävelaskeleen päästä, jolloin käytetään sävelsiirtymään liukua dynaamisen vaihtelun luomiseksi.
Tämä on yksinkertainen ja tehokas metodi soveltaa asteikonsäveliä soolossa soittamatta niitä kuitenkaan suoraan luettelomaisesti.
Viimeisessä likissä soitamme pidemmälle laajennettujen sointujen päälle. Kyseessä on 5 säveltä sisältäviä sointuja, jotka ovat Dm9, G7#5 sekä Cmaj9.
Likki soveltaa kaikkia edelläkäytyjä metodeja. Siinä yhdistyy niin arpeggiosoitto 2-nuottia- sekä 1-nuotti-per kieli patterneilla kuin asteikkosoittoa sekä johtosäveliä, jotka lähestyvät kohdenuottia ylä- tai alapuolelta.
Likki sisältää myös muutaman ns. cambiata-kuvion, jossa samaa nuottia lähestetytään ensin ylä- ja sitten alapuolelta.
Harjoittele jokainen esimerkki ajatuksella ja mieti, mitä säveliä kyseinen harjoitus sisältää. Sen lisäksi on hyvä olla tietoinen, mikä soitettavista sävelistä on sointusävel ja mikä johtosävel. Voit myös äänittää sointukierron harjoitusten pohjaksi, kuulet paremmin sävelten suhteen harmoniaan.
Muista myös Rockwayn Jazz workshop:
-Samuli
Lisää kommentti