Tässä blogissä esittelen tekniikoita, kuinka rakentaa melodioita kitaralla.
Melodioiden rakentamiseen ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa ja kyse on aina säveltäjän näkemyksestä mikä kuulostaa hyvältä. Silti on olemassa joitain tekniikoita, joita voit käyttää hyväksesi melodioita rakentaessa.
Melodia voi olla hyvinkin yksinkertainen muutaman eri sävelen muodostama kokonaisuus, Jo kolmella sävelellä on mahdollista rakentaa toimiva musikaalinen melodia ja asiaa onkin hyvä lähestyä mahdollisimman yksinkertaisesta lähtökohdasta.
Jos melodiasoitto ei ole vielä halutulla tasolla, on syytä tutustua uuteen kurssimme. Lunasta ilmainen kokeilu ja tutustu sisältöön vaikka heti:
Melodiasoiton tekniikat kitaralla
Melodia edellä
Omalla kohdalla toisinaan saattaa käydä niin, että mielessä alkaa pyörimään melodia, joka jalostuu ajan myötä ajatustasolla. Saatan myös työstää sitä soittimella, joka on yleensä kitara tai piano. Mikäli suunnitelmissa on rakentaa laulettava melodia, työstän sitä laulaen, jolloin yleensä päädyn erilaisiin sävelratkaisuihin kuin fyysisellä soittimella. Tässä tapauksessa melodia tulee ensin, jonka sitten soinnutan jälkikäteen. Mietin, mitkä soinnut sopivat melodiaan ja erilaisilla soinnuilla voi korostaa melodian sävelten karaktäärejä. Esimerkiksi melodian c-sävel kuulostaa aivan erilaiselta jos sen alla on C-sointu tai F#-sointu.
Harmonia edellä
Toinen tapa on päinvastainen edelliselle metodille, jossa melodia tuli ensin. Itselleni yleisempi tapa säveltää melodioita on harmonia edellä. Kehittelen aluksi mielenkiintoisen sointukierron, joka inspiroi kirjoittamaan sointuihin sopivan melodian. Harmonia ohjaa melodian kirjoitusta ja käytän hyväksi sointulaajennoksia tai lisäsäveliä melodiassa erilaisten jännitteiden luomiseksi. Käytän apunani teoriatietämystäni mutta lopulta kuulokuva ratkaisee. Mikäli melodia kuulostaa hyvältä; se on hyvä.
Melodian voima on yllättävä; olen kokeillut viedä tätä metodia hyvinkin pitkälle, jossa sointukierto saattaa olla itsessään hyvinkin oudon ja etäisen kuuloinen. Silti vahvalla melodialla on mahdollista saada tähänkin harmoniaan loogisuutta ja saada se kuulostamaan miellyttävältä.
Annan esimerkiksi kaksi sointukiertoa, joihin rakennetaan melodia. Ensimmäinen sointukierto on “normaalin-kuuloinen”, jossa soinnut ovat saman sävellajin sointuja.
Toinen sointukierto on eksoottisemman kuuloinen, jonka soinnut eivät liity toisiinsa teoreettisesti.
Ensimmäisen kierrron soinnut ovat C, Dm, Am ja G. Valitsin soinnut lainkaan miettimättä enempää muuta kuin, että ne kaikki kuuluvat C-sävellajiin.
Melodian rakentamisessa on hyvä tietää mitkä sävelet ovat ns. vahvoja soinnun päällä ja mitkä luovat enemmän jännitettä. Vahvoiksi säveliksi luetaan sointusävälet, jotka ovat soinnut perussävel, sen kolmas sekä viides sävel. C:ssä ne ovat c, e ja g. Dm:n sävelet ovat d, f ja a. Am sisältää sävelet a, c sekä e. G:n sävelet ovat g, b ja d.
Kun käytät sointusäveliä soinnun päällä ne kuulostavat takuulla toimivilta. Tässä saattaa olla myös kääntöpuolensa, jolloin sävelet eivät kuitenkaan luo mielenkiintoista melodista liikettä. Ajattele asiaa niin, että melodia ei ole luettelo sävelistä vaan se etenee ja kertoo tarinaa.
Voit käyttää myös muitakin asteikon säveliä, joiden avulla voit kulkea vahvasta sävelestä toiseen. Itse usein ajattelen asian niin, että vahvat sävelet ovat ikään kuin kohteita, joihin liikun polkua pitkin, jonka muodostavat muut sävellajin sävelet. Mikäli melodia on tarkoitus olla laulettava kannattaa vältellä suuria sävelhyppyjä. Mikäli melodia on tarkoitus soittaa esimerkiksi kitaralla voi sävelet olla etäällä toisistaan omanlaisensa efektin luomiseksi.
Ohessa on esimerkki edellä esitetyn sointukierron päälle rakennetusta melodiasta:
Melodiassa joka kerralla kun sointu vaihtuu, soitetaan soinnun vahva sävel. Käytin myös hyväkseni kitaran fraseerauksellisia tekniikoita kuten bendejä sekä vibraatoa. Fraseeraus on nimenomaan seikka, joka tuo musiikin eloon.
Melodian sointusävelten välillä liikutaan käyttämällä C-sävellajin muita säveliä. Sävelet etenevät joko järjestyksessä tai maksimissaan terssin hypyissä.
Melodiaa rakentaessa on hyvä myös miettiä sen kaarta eli sitä, miten se etenee ja kehittyy. Tässä tapauksessa melodia nousee käyttäen samaa rytmistä motiivia, joka esiintyy kahden tahdin välein. Melodiasoitossa on vähintään yhtä tärkeää kiinnittää huomiota myös rytmiin melodian lisäksi. Musiikki ei ole pelkästään säveliä vaan ennenkaikkea rytmiä.
Melodiasoiton tekniikat kitaralla
Tehokeinona Am-soinnun kohdalla vaihdan hieman rytmiä, joka tuo sointiin vaihtelua ja pitää mielenkiinnon yllä. Lopulta melodia palaa takaisin alueelle, josta se alkoikin. Näin mikäli se aiotaan kerrata, sävelet liikkuvat jo valmiiksi oikealla alueella.
Seuraavan sointukierron soinnut ovat C, Ab, Fm ja E. Soinnut eivät liity toisiinsa teoreettiseti, jolloin jää melodian tehtäväksi sitoa soinnut yhteen. Periaatteessa tässä sointukierrossa on kolme sävellajia, C-duuri, Ab-duuri, johon kuuluu myös Fm sekä E-duuri. Pyrin lähestymään tällaisia sointukiertoja niin, että mietin kunkin soinnun kohdalle asteikon, jolla on mahdollisimman paljon yhteisiä säveliä muun harmonian kanssa.
Tälläkin kerralla melodia nojaa vahvasti sointujen vahvoihin säveliin. Ensimmäisessä tahdissa soitetaan aluksi C soinnun perussävel c. Siitä edetään kvintin (5. sävelen) kautta takaisin perussäveleen sekä asteikon toiseen säveleen, joka johtaa seuraavaan tahtiin.
Toisessa tahdissa soitetaan Ab-soinnun kvintti, josta edetään asteikkoa pitkin kohti seuraavaa tahtia.
Melodian kulku on nousujohteinen ja kolmas tahti alkaa Fm-soinnun 9. sävelellä, josta edetään sen terssiin (kolmas sävel) ja edelleen neljänteen säveleen.
Lopulta soitetaan E-soinnun terssi sekä perussävel, joka johtaa melodian takasin alkua kohti.
Opiskele siis käyttämäsi sointukierron sointusävelet ja käytä niitä hyväksesi johdattamaan melodiaa. Kiinnitä myös huomiota rytmiin. Vaikka sävelet vaihtuvatkin niin voit jäsentää melodiaa rytmin avulla. Käytä samankaltaisia ideoita, jotka tuovat melodiaan toistuvuutta, joka mielletään hyvänä asiana.
-Samuli
