Kielten vaihtaminen – vintage-tyylinen Stratocaster
Kielten vaihtamiseen tarvitaan vintage-tyylisessä Stratocasterissa kielisatsin lisäksi terävän leikkurin, viritysmittarin ja kitarajohdon. Halpa muovikampi nopeuttaa virityskoneiston kääntämistä.
Metalliviivoittimella taas mitataan ennen kuin aloittaa vibraton aluslevyn takareunan etäisyyttä runkoon sekä kielten korkeus 12:n nauhan kohdalla.
Mittaamisen ansiosta kitaran säätäminen soittokuntoon helpoittuu huomattavasti, silloin kun on vaihdettu kielten paksuutta.
Olemme tehneet aiheesta myös kokonaisen kurssin, jonka löydät täältä.
Mielestäni Stratossa on helpointa ottaa ensin kaikki kielet pois.
Kun poistaa ensin virittimen aiheuttama kierre, kielen voi vetää vibrablokin läpi ilman turhaa kitkaa.
Vanha kieli vedetään rungon takaosasta ulos.
Vintage-tyylisissä Stratoissa käytetään vanhojen Kluson-virittimien kopiot, joissa on tapin keskellä kanava terävälle kielipäälle.
Nyt on hyvä hetki kiristää varovaisesti virittimien kiinnitysruuveja. Jos virittimet ovat hieman jäykistineet voi kotelon reiän läpi lisätä tilkkua öljyä koneistoon.
Aloitan aina ala-E-kielestä ja jatkan sitten ylöspäin.
Uusi kieli pujotetaan vibrablokin läpi ja vedetään ensin suoraan poispäin rungon etupuolesta. Vasta kun ball-end-niminen metallirengas on saavuttanut kanavan loppupään, vedetään kieli viritinlavalle.
Jos ball-end-rengas ei ole vielä oikeassa kohdassa uusi kieli taipuu ensin väärästä kohdasta, mikä voi aiheuttaa sen katkeamista viritettäessä.
Uusi kieli lyhennetään sopivasti – noin kaksi virittimiä oikean tapin ohi. Varo silmiäsi, kieli voi tulla yllättävästi vastaan! Kielipää on aika terävä!
Kielipää upotetaan huolellisesti tapin kanavaan…
…ja kieli taivutetaan lapaa kohti.
Yksi käsi painaa kielen alas, kun toinen kiertää sen kireäksi. Kielen pitää kiertää tapin ympäri ylhäältä yhä alemmas.
Vintage Straton tallapaloissa ei ole kieltä kohdistava ura. Kun kaikki kielet ovat paikoillaan tasaisen etäisyyden voi tarkistaa keskimikistä. Jokaisen kielen pitäisi mennä kutakuinkin keskimikrofonin magneetin keskikohtaa läpi.
Kun virittää kielen ensin hieman alas, on helpompi työntää sen oikeaan paikkaan.
Kielet pitävät virettä nopeammin, jos niitä venytetään ensimmäisten viritysten yhteydessä: ensin viritetään, sitten venytetään…neljän-viiden kerran jälkeen viritys pitäisi alkaa asettua (jos vibra on säädetty kelluvaksi, se voi kestää kauemminkin).
Otekäsi pitää kielen alhaalla venymisen yhteydessä, jottei satulaan kohdistaisi liikkaa rasitusta.
Kun kitara on viritetty voidaan mitata uusien kielten korkeus 12:n nauhan yllä sekä tarkistaa onko tallan asento sama kuin vanhoilla kielillä. Tarvittaessa säädetään ensin vibran aluslevyn korkeutta (kiristimällä tai löystämällä jouset rungon takapuolella). Tämän jälkeen viritetään uudestaan ja säädetään tarvittaessa kielten korkeus uudestaan tallapalojen ruuveilla.
Viimeinen vaihe on intonaation tarkistus ja (jos on tarve) säätäminen. Intonaatiota tarkistetaan kitara sylissä soittamalla ensin avoimen kielen (tai kielen huiluääntä 12:n nauhan kohdalla) ja sen jälkeen kieli painettua alas 12:n nauhalla.
Jos alaspainetun kielen sävel on matalampi kuin tavoitettu sävel, tallapalan täyttyy säättää lähemmäksi tallamikrofonia. Tämän jälkeen viritetään uudestaan ja tarkistetaan intonaatiota uudestaan.
Jos alaspainetun kielen sävel on korkeampi kuin tavoitettu sävel, tallapalan täyttyy säättää tallamikrofonista poispäin. Tämän jälkeen viritetään uudestaan ja tarkistetaan intonaatiota uudestaan.
Ja taas soitto soimaan!
Alkuperäinen kirjoittaja: Martin Berka
Lisää kommentti