Tämänkertaisessa blogissani annan festivaaliraportin Keitelejazz 2018:n toisesta päivästä.
Tapahtuma järjestettiin Äänekoskella 28.-30.6. ja se oli kaikenkaikkiaan kolmipäiväinen festivaali, joka tarjosi laajan kattauksen musiikkia moneen makuun.
Ensimmäinen päivä keskittyi enemmän kotimaiseen rockiin ja esiintyjinä nähtiin:
Kalevauva.fi
Saimaa
Steve’n’Seagulls
Popeda
Toinen päivä kulki nimellä progeperjantai ja sekös veti allekirjoittanutta puoleensa. Esiintymässä tällöin olivat:
Vesa Aaltonen Proge Band
Wigwam Revisited
Gong
IceFish feat. Virgil Donati
Festivaalin viimeinen päivä oli Jazzlauantai ja vieraina oli niin koti- kuin ulkomaisiakin tähtiä:
KJC Guitar Special
Timo Lassy Band & Ricky-Tick Brass
Verneri Pohjola Group: ”Pekka”
Simon Phillips with Protocol IV
Kävin tekemässä perjantaina haastattelun kitaravirtuoosi Marco Sfoglista, joka oli esiintymässä illan pääesiintyjänä yhdessä Icefish bändinsä kanssa. Haastattelu tullaan näkemään Rockway.fi-sivustolla ja se sisältää paljon hyödyllistä sekä mielenkiintoista materiaalia kitaransoitosta.
Perjantain ensimmäinen esiintyjä oli Vesa Aaltonen Proge Band.
Rumpali Vesa Aaltonen on yksi suomalaisen progressiivisen rockin kultakauden avainmuusikoista. Keitele Jazzilla tämä legendaarinen muusikko tarjoili Tasavallan Presidentin, Jukka Tolosen ja Pekka Pohjolan progeklassikoita huippubändin tuoreina tulkintoina.
Vuonna 1969 Vesa Aaltonen perusti Jukka Tolosen kanssa Tasavallan Presidentti -yhtyeen, ja oli tuolla yhtyeellä yhdessä Wigwamin kanssa nostamassa suomalaista progea muun maailman tietoisuuteen. Yhtyeen toiminta päättyi neljän albumin jälkeen vuonna 1974. Aaltosen ura Pressan jälkeen on ollut vähintäänkin monipuolinen eri solistien taustabändeissä Hectorista alkaen. Erityisen merkittäviä yhtyeitä ovat olleet Made in Sweden ja Pekka Pohjola Group.
Keikka oli erittäin viihdyttävä kokemus ja on hienoa seurata suomalaisten huippumuusikoiden työskentyä. Bändi oli hyvässä iskussa ja saundit olivat moitteettomat.
Illan toisena aktina nähtiin Wigman Revisited!
Suomiprogen legendoista legendaarisin eli Wigwam valmistautuu viettämään syksyllä 50-vuotisiaan.
Mukana oli laulaja ja kosketinsoittaja Jukka Gustavson, joka oli yhtyeen progressiivisimman kauden primus motor yhdessä Pekka Pohjolan kanssa. Toinen laulaja ja kosketinsoittaja Mikko Rintanen on ollut Wigwam-leikissä mukana 90-luvun alusta lähtien, samoin rumpali Jan Noponen. Pekka Nylund hoitaa keikalla tyylikkäät kitaraosuudet, Jan Brunberg puolestaan bassotaajuudet.
Keikka oli luonnollisesti erittäin mielenkiintoinen näiden merkittävien soittajien ansiosta. Kitaristina korvaani pisti erityisen miellyttävä Nylundin kitarasaundi. Soitto oli taattua laatua ja tarjosi aikahypyn Suomiprogen kultakaudelle.
Päivän kolmas yhtye oli nimeltään Gong.
Alun perin Gongin perusti Ranskasssa vuonna 1967 australialainen kitaristi Daevid Allen. Kokoonapanokin on ollut usein monikansallinen, mutta englantilaiseksi yhtye useimmiten kuitenkin lasketaan, ja yhdessä vaiheessa se liitettiin brittiprogessa ison vaikutuksen tehneeseen Canterburyn koulukuntaan. Kovasti kansainvälistä meininkiä siis, ja vielä enemmänkin, sillä Gong on tuntenut viehtymystä universaalisiin ja avaruudellisiin sfääreihin.
Gong on tehnyt matkan varrella psykeedeelistä rockia, jazz-rockia, avaruusrockia ja kaikenlaisia outouksia. David Allenin kehittelemä Gong-mytologia onkin sitten oma stoorinsa.
Allenin ohella Gongin hyvinkin sekavan historian merkittävä vaikuttaja oli rumpali Pierre Moerlen. Hän kuoli vuonna 2005, Allen kymmenen vuotta myöhemmin, mutta Gongin matka jatkuu. Sen konsepti on osoittautunut niin omalaatuiseksi ja kiinnostavaksi, ettei siitä pidäkään päästää irti.
Keikka oli erittäin viihdyttävä ja pitkät improvisoidut fiilistelyosiot jaksoivat pitää mielenkiinnon yllä.
Illan pääesiintyjänä toimi Italialais-australialainen Icefish.
Modernia progressiivista rock/metalli-projektia tähdittää legendaarinen rumpali Virgil Donati, muut virtuoosit ovat kitaristi Marco Sfogli, kiipparimies Alex Argento ja basisti-laulaja Andrea Casali.
Minulla oli kunnia päästä myös seuraamaan bändin soundcheckiä ennen festivaalin alkamista. On mielenkiintoista päästä tarkkailemaan miten ammattilaiset valmistautuvat keikkaan ja lavalla tuntuikin olevan paljon teknisiä ongelmia. Ei tokikaan soiton puolesta vaan korvamonitorointi aiheutti takkuilua, joka kuitenkin lopulta selätettiin.
Icefishin kaltaisessa musiikissa on äärimmäisen tärkeää, että soittajat kuulevat toisensa mahdollisimman tarkasti ja korvamonitorointi tarjoaakin CD-tasoisen kuuntelun keikan aikana.
Pitkäksi venyneen soundcheckin jälkeen pääsin haastattelemaan yhtyeen kitaristia Marco Sfoglia.
Hän on italialaissyntyinen kitaristi ja on erittäin monipuolinen muusikko. Keskustelimme pitkään hänen musiikillisesta taustastaan sekä mm. siitä, miten hän lopulta päätyi musiikin ammattilaiseksi. Hän soittaa useassa eri bändissä kuten Dream Theater laulajan James LaBrien soolobändissä sekä useassa muussa projektissa.
Itse keikka oli omalle kohdalle illan mielenkiintoisin. Jo pelkästään tätä nykyä Los Angelesissa asuvan rumpulegenda Virgil Donatin työskentelyn seuraaminen on kokemus itsessään. Bändi esiintyi tasonsa mukaisesti hyvin varmasti ja rennosti. Yhtye vaikutti innostuneelta ja hymyili paljon eikä rutinoitumisesta ollut tietoakaan.
Icefish sekoittaa musiikissaan fuusiojazzin metalliseen ilmaisuun käyttäen myös moderneja trance koskettimia. Melodiset sekä tarttuvat lauluosuudet antavat musiikkiin tarttumapintaa ja yleisön kommenteista kuulin, että yhtyeen musiikkista saattoi nauttia vaikkei olisikaan itse soittaja.
Kaiken kaikkiaan Keitelejazzin progelauantai oli erittäin positiivinen kokemus. Se ei ollut myöskään liian pitkä kun esiintyjiä oli neljä ja mielenkiintoa riitti jokaiselle aktille. Festivaalin järjestely oli moitteetonta ja henkilökunta ystävällistä mille annan aina suurta lisäarvoa.
-Samuli
