Moni musiikintekijä, soolokitaristi ja jopa harrastelija voi törmätä tilanteeseen, jossa huomaa jämähtäneensä samoihin melodiakulkuihin ja tyyleihin. Tästä tilanteesta saattaa olla yllättävänkin vaikeaa päästä eteenpäin.
Yksi hyvä keino on kuunnella ja soitella itselleen jotain täysin uutta ja vierasta. Tämä ruokkii mielikuvista ja kartuttaa musiikillista sanavarastoa kun hyppää oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
Yksi äärimmäisen hyvä keino hakeutua oman musiikillisen ympäristön ulkopuolelle on tutustua itselleen “eksoottisempien” kulttuurien tarjoamaan musiikilliseen perinteeseen. Eri kulttuureilla on vahvoja musiikkiperinteitä, joissa on valtavasti ammennettavaa omaankin soittoon.
Aloitan tämän blogin myötä lyhyen sarjan, jossa sukelletaan ns. itämaisen musiikin maailmaan. Kevyt perehtyminen esimerkiksi japanilaisen tai egyptiläisen musiikin sävelkieleen on tarjonnut minullekin kokonaan uuden perspektiiviin esimerkiksi soolonkirjoitukseen ja improvisaation tueksi.
Matka aloitetaan tämän kirjoituksen myötä japanilaisesta musiikista.
Japanilaisen musiikin perinne ja historia
Japanilainen musiikki on todella laaja aihepiiri ja sillä on yli tuhatvuotinen historia. Vahvan perinnemusiikin ohella vuosisatojen saatossa myös genret ja tyylit, kuten rock-, pop-, tango-, metalli ja elektromusiikki ovat tänä päivänä läsnä japanilaisessa kulttuurissa. Monissa genreissä on edelleen japanille täysin ominaispiirteisiä vivahteita ja soundeja, kuten J-rock ja J-pop.
Ei kuitenkaan sovi unohtaa tämän maan rikasta ja laajaa perinnemusiikin kehittymistä sen alkuajoista saakka.
Perinteisen japanilaisen musiikin historian voidaan sanoa ulottuvan noin 1500 vuoden päähän.
Tyypilliset perinteiset Japanilaiset soittimet ovat kieleisoittimia, kuten ehkä jopa kantelemainen koto ja kolmikielinen kitaramainen shamisen.
Japanilaisessa perinnemusiikissa pyritään myös aina harmoniaan luonnon kanssa. Ohessa esimerkkiä shamisen-soittimesta. Huomaa luonnon läsnäolo.
Perinteinen japanilainen musiikki käyttää pentatonista asteikkoa, joka on myös varmasti tutuin asteikko kitaristeille. Pentatonisessa asteikossa niinkuin monessa muussakin japanilaisessa asteikossa on käytössä viisi eri säveltä.
Alla on esitetty C-mollipentatoninen asteikko. Siinä on perussävelen (1) lisäksi alennettu 3. sävel, 4., 5. sekä alennettu 7. sävel. C:n tapauksessa sävelet ovat siis C, Eb, F, G ja Bb.
Esimerkiksi suomalainen metallia soittava Wintersun-yhtye käyttää musiikissaan japanilaisia vaikutteita, kuten yhtyeen Time 1-albumillaan voi kuulla.
In Sen -asteikko
Esitän kaikki kirjoituksen asteikot C-sävellajissa. Soittajan on hyvä ymmärtää mitä säveliä asteikot sisältävät, joten esitän ne tässä niin numeroin kuin sävelten nimilläkin.
In Sen -asteikko on peräisin shamisen-soittimen virityksestä ja musiikista. In Sen -asteikosta puuttuu kokonaan terssi, joka tekee siitä joko duurin tai mollin. Siinä on alennettu toinen sävel, joka tekee asteikon soinnista hieman synkän kuuloisen. Sävelet ovat C, Db, F, G ja Bb. Sävelten numerot ovat 1, b2, 4, 5 ja b7. Tämäkin on viisisävelinen asteikko pentatonisen tavoin.
Voit totutella tämän ja muidenkin asteikoiden käyttöön improvisoimalla pitkään soivan
C-sävelen päälle. Voit nauhoittaa esimerkiksi puhelimeen itsesi soittamana C-säveltä tai C5-sointua. Tämän jälkeen makustele asteikkoa taustan päälle ja pyri luomaan musikaalisia lyhyitä fraaseja.
Hirajoshi-asteikko
Hirajoshi-asteikko on yksi tunnetuimmista japanilaisista asteikoista. Sen hyvin samankaltainen kuin edellinenkin In Sen -asteikko, mutta alennetun 7. sävelen sijaan siinä on alennettu 6. sävel, joka tekee siitä vieläkin tummemman kuuloisen.
Sävelet ovat C, Db, F, G ja Ab eli 1, b2, 4, 5 ja b6. Vaikkakin tästäkin asteikosta puuttuu terssi se silti kuulostaa hyvin mollivoittoiselta.
Improvisoinnissa näitä asteikkoja voi käyttää mausteena siellä täällä. Niiden varaan ei tarvitse rakentaa kokonaista sooloa tai kappaletta, vaan ne ovat tehokkaimmillaan vain ajoittain käytettyinä.
Yona Nuki -duuriasteikko
Yona Nuki -asteikko on myös yleinen asteikko japanilaisessa musiikissa ja se sisältää samat sävelet kuin Am-pentatoninen asteikko. Se, ettei se kuitenkaan kuulostaa aivan samalta, liittyy pitkälti sen käyttötyyliin. Saman asian voi soittaa länsimaalaisittain tai itämaisesti fraseeraten.
Kannattaakin hieman tutustua japanilaisen musiikin sävelkieleen kuuntelemalla paikallista musiikkia ja poimimalla siitä fraaseja, joissa käytetään kyseistä asteikkoa. Esimerkiksi blues-tyylinen fraseeraus, jossa käytetään paljon bendejä ja vibraatoa ei tuo soittoon itämaista tunnelmaa.
Sävelet tässä ovat C, D, E, G ja A, eli 1, 2, 3, 5 ja 6.
Yona Nuki -molliasteikko
Tämä asteikko sisältää samat sävelasteet kuin edellinenkin mutta muunnettuna mollisävellajiin. Sävelet ovat C, D, Eb, G ja Ab, eli 1, 2, 3b, 5 ja 6b.
Sitä voi myös verrata luonnolliseen molliasteikkoon, johon rakentuu valtaosa suomalaisesta musiikista mutta siitä on jätetty pois 4. ja 7. sävel.
Tässä asteikossa on dramaattinen sävy ja sitä voi käyttää melkein mihin tahansa mollissa kulkevaan kappaleeseen.
Näiden asteikoiden avulla pääset hieman sisään japanilaiseen musiikkiin ja niiden avulla saat aivan uudenlaisia sävyjä soittoosi. Pyri sisäistämään kunkin asteikon sävy ja soittele niitä nousevina sekä laskevina ja pyri kehittämään niillä melodioita. Muista fraseeraus!
Hyviä soittohetkiä!
-Samuli
