Basso, Katsaus, Ukulele, Uutiset

Erikoiset ukulelet

Kun tavallinen ei riitä – erikoiset ukulelet

Tämänhetkisen ukulelebuumin ansiosta on ukuleletarjontaan ilmestynyt perinteisten mallien lisäksi myös hieman erikoisempia johdannaisia. Osa niistä ovat vanhojen soitintyyppien uudelleenpainoksia, kun taas toiset ovat uusia ukuleleperheen soittimia.

Näistä erikoisukuleleista löytyy mielenkiintoisia soittimia, joilla voi laajentaa oman ukulelekatraan soitinvalikoimaa.

Ragtime-ukulelet

Ensimmäinen ukulelebuumi – noin sata vuotta sitten – osui yhteen Jazz- ja Ragtime-musiikin kansansuosion nousuun. Pikkukitara-tyylisestä ukulelesta esiteltiin pian Ragtime-bändiin sopivia muunnelmia.

 

Barnes & Mullinsin UBJ2 (295 €; Millbrook Musiikki) on perinteikkään brittibrändin sopraanokokoinen banjolele. Banjolele – kutsutaan myös nimellä banjo-ukulele tai ukulelebanjo – on nimensä mukaisesti pieni, ukulelekielillä varustettu banjo.

Samoin kuin isoissa banjoissa, löytyy banjoleleissäkin eroja rumpumaisen kopan rakenteessa (avoin, suljettu, resonaattori) ja kalvon kiristysruuvien lukumäärässä. Barnes & Mullins UBJ2:ssa on avoin, kuuden tuuman vaahterakoppa kymmenellä kiristimellä. Kiristysruuvien runsas lukumäärä helpottaa tuntuvasti Remo UT-banjokalvon tasaista kiristämistä, mikä parantaa banjolelen soundia ja pidentää kalvon käyttöikää.

UBJ2:n pyöreä ja paksu kaula on veistetty vaahterasta, ja se kiinnittyy koppaan perinteisesti paksulla metallitangolla. Reunalistoitettuun ruusupuuotelautaan on erittäin siististi istutettu 19 mediumkokoista nauhaa. Tämän banjolelen avoimia kitaravirittimiä on paljon helpompi virittää, kun vintage-ukulelejen kitkavirittimiä.

Laadukkaan nauhatyön ansiosta Barnes & Mullinsin pikkubanjolele on erittäin mukava soittaa. Pienen kopan takia soitin on hieman kaulapainoinen, mutta UBJ2:n keveyden ja kompaktiuden ansiosta ilmiöstä ei koitu harmia. Soundi on sopraanobanjoleleksi mukavan täyteläinen.

 

Ohana TK-100BJU (295 €; Soitin Laine) istuu kokoskaalan toisessa päässä, sillä se on tenorikokoinen banjolele. TK-100BJU:ssa on suljettu mahonkikoppa, pohjassa on jopa kermanvaalea reunalistoitus. Kahdeksantuumaisessa kopassa on aito Remo Weather King -kalvo, sekä 12 kiristyskoukkua.

Ohana-banjolelen mukavantuntuinen, ei liian paksu kaula on sekin tehty mahongista, ja sillä on reunalistoitettu ruusupuuotelauta 20 pienellä nauhalla. TK-100BJU:ssa käytetään laadukkaita suljettuja kitaravirittimiä. Soittimen viimeistely on erittäin kaunis viinipunainen sävy kiiltolakalla.

Soundiltaan ja volyymiltaan Ohana TK-100BJU tarjoaa jo isojen poikien meininkiä – tämä on isolla ja vahvalla äänellä soiva banjolele. Tenorikokoinen soitin on myös hyvässä tasapainossa, ja mukava soittoasento löytyy kuin itsestään.

 

Banjon lisäksi resonaattorikitara oli toinen keino, millä pyrittiin täysakustisilla 1920- ja 30-luvuilla nostaa suhteellisen hiljaiset kielisoittimet vaskisoittimien rinnalle. Kala Brand KA-RES (309 €; Soundtools) on perinteisen resonaattoriukulelen uusintapainos. KA-RES:n saa sekä messinkisellä resonaattorikannella että (kuin testattu) kromatulla vastineella varustettuna.

KA-RES on tenorikokoinen ukulele, jolla on hieman tavallista syvempi runko, johon on upotettu single-cone-tyylinen resonaattori. Sekä kaula että koppa on tehty kauniista mahongista – kopan tapauksessa on tosin käytetty vaneria. Koppa on reunalistoitettu erittäin kauniilla helmiäismuovilla.

Ruusupuiseen otelautaan on siististi asennettu 18 nauhaa, ja kaulan liitoskohta runkoon on 14. nauhan kohdalla. Virittimiksi on valittu nykyaikaisia Gotoh-tyylisiä suljettuja koneistoja.

Tallan rakenne on Kala KA-RESissä perinteisen Dobro-kaltainen. Resonaattorin lakipisteeseen on asennettu paksu ruusupuualusta (ns. cookie/keksi), johon on upotettu soittimen varsinainen vaahteratalla.

KA-RES:n soitettavuus on mukavasti vaivaton, ja Kalan mattaviimeistely tuntuu heinolta sormien alla. Kalan resonaattoriuke ei ole ehkä ihan niin kovaääninen kuin mitä odotin, mutta soittimesta löytyy aimo annos soitintyypille ominaista haukkuvaa keskialueen karakteeriä.

 

Kahdeksankielinen ukulele

Jos rivi-ukulelea täyteläisempi soundi on hakusessa, kannattaa kokeilla kahdeksankielisiä ukuleleja, joita on tarjolla useammalta valmistajalta.

Kahdeksankieliset ukulelet eivät ole uusi ilmiö, vaan soitin oli tuttu jo yli 100 vuotta sitten. Silloin sitä kutsuttiin omalla nimellä: Taropatch, Taro-Patch tai Taropatch Fiddle (vaikka se ei olekaan viulu). Vanhat taropatchit olivat tenoriukulelen esi-isä, joilla oli tavallisen kielisatsin sijaan tuplakielet. Silloin viritettiin jokainen kielipari samaan sävelkorkeuteen. Nykyiset kahdeksankieliset ukulelet viritetään yleensä niin, että diskanttipuoleen kaksi paria ovat kumpikin unisono, kun taas bassopuolen parit ovat oktaaveissa. Tämä tarkoittaa sitä, että G-parissa on sekä tavallisen että matala-G-virityksen g-sävelet mukana, kun taas C-pariin on lisätty yläoktaavi.

Kala Brand KA-8 (299 €; Soundtools) on kaunis tenorikokoinen kahdeksankielinen ukulele. Vanerista tehtyyn mahonkikoppaan on lisätty kokopuinen mahonkikaula ruusupuisella otelaudalla. Sekä otelauta että KA-8:n kaikukoppa on reunalistoitettu, ja soitin on saanut ylleen virheettömän kirkaslakkauksen.

Klassista kitaraa muistuttavassa lavassa on avoimia virittimiä, kun taas talla on tehty ruusupuusta. Sekä yläsatula että tallaluu on veistetty Graph Techin NuBone-materiaalista.

Kala KA-8 on kevyt ja helpposoittoinen ukulele. Kieliparit tarvitsevat kyllä hieman yksittäisiä kieliä vahvemman otteen, mutta koska kyseessä ovat nylonkielet, vaihtaminen nelikielisestä KA-8:aan ei ole vaivalloisempaa kuin vaihtaminen sopraanosta tenoriin.

KA-8:n soundi on lämmin ja pyöreä. Kahdeksankielisen ukulelen matala-G-kieli helpottaa myös monien melodialinjojen soittamista.

 

Sähköukulele

Afrikassa on jo pitkään harrastettu kitara- ja banjotyylisten soittimien rakentamista vanhoista moottori- tai ruokaöljykanistereista. Hiljattain näiden soittimien jälkeläiset ovat rantautuneet myös Suomeen. Kiinassa valmistetun uutuusbrändin nimi on Bohemian Guitars, ja mallistosta löytyy sähkökitaroiden ja -bassojen lisäksi myös öljykanistereista tehtyjä sähköukuleleita.

Bohemian Oil Can -sähköukuleleissa (149 €; Soitin Laine) käytetään käyttämättömiä öljykanistereita runkomateriaaliksi, ja mallit on nimitetty graafisen viimeistelyn mukaan. Testissä käynyt yksilö on sopraanikokoinen Bohemian Moonshine -malli.

Mekaanisen kestävyyden ja lommojen välttämisen nimessä Bohemian-soittimissa öljykannurunko on vahvistettu puulevyillä. Sisälmyksiin pääsee käsiksi kätevästi päälle ruuvatun takaseinän kautta.

Moonshine-ukulelen ruuvattu vaahterakaula jatkuu rungon sisällä pohjan saakka, ja kaulaan on kiinnitetty sekä soittimen yksikelainen mikrofoni että ukulelen säädettävä, Fender-tyylinen talla.

Vaahteraotelautaan on asennettu 19 pienikokoista nauhaa. Otelaudan reunat on pyöristetty mukavaksi, mutta testisoittimen nauhojen päät tuntuivat aavistuksen verran teräviltä.

Bohemian Moonshinen elektroniikka on simppeli – yksikelainen mikrofoni on kytketty volume- ja tone-potikaan.

Vaikka Bohemianin perusajatus vaikuttaa ensisilmäykseltä täysin kahjolta, toimii tämä sähköukulele yllättävän vaivattomasti. Moonshinen-sähköuken soundi on perinteisestä virityksestä huolimatta hyvin sähkökitaran-kaltainen, minkä ansiosta soitin toimii hyvin Roots-musiikin kontekstissa. Maltillisella volyymillä jopa särösoundien käyttäminen on täysin mahdollista.

 

Ukulelebassot

Jos ukulelebändi haluaa soundin kohottamiseksi bassoääniä mukaan, voidaan nykyään valita useasta ukulelebasson (tai bassoukulelen) malleista.

Ukulelebasso on vielä melko uusi soitintyyppi, joka ei olisi olemassakaan ilman viime vuosien kehityksiä elektroniikan ja kieliteknologian sarakkeissa. Brittiläinen Ashbory Bass (1980-luvulta) on tietynlainen ukulelebasson esi-isä, sillä se oli ensimmäinen soitin, josta saatiin matalia bassoääniä erittäin lyhyellä mensuurilla. Ashboryssä käytettiin erittäin paksuja silikonikieliä, jotka kuitenkin aiheuttivat ongelmia, koska ne olivat tahmeita ja lyhytikäisiä. Soundi oli kuitenkin yllättäen kontrabasson kaltainen.

Ortegan Caiman FL (499 €; F-Musiikki; topattu pussi kuuluu hintaan) on tyypillinen nykyaikainen ukulelebasso, jossa saavutetaan täyteläisiä bassoääniä laadukkaan mikki- ja etuvahvistinjärjestelmän, sekä erittäin paksujen Aquila Thundergut -muovikielten avulla. Nimen FL-lyhenne tarkoittaa, että kyseessä on nauhaton versio (Caiman on saatavilla myös nauhoilla).

Ortega Caiman FL on upean näköinen soitin, jolla on täysipuinen kaikukoppa akaasiasta, liimattu mahonkikaula, sekä ruusupuinen otelauta (nauhalinjoilla). Mensuurin pituus on vain 510 mm, kun sähköbassoissa yleisin mensuuri on 864 mm.

Caimanin reunalistoitukset helmiäisupotuksineen, sekä soittimen hunajainen väri antavat ukulelebassolle todella pramean ulkönäön.

Paksuun ruusupuiseen otelautaan on upotettu tallaluun alle sijoitettu mikrofoni, joka syöttää signaalinsa Ortegan omalle MagusUke-etuvahvistimelle soittimen sivussa. Etuvahvistin saa virtansa yhdestä nappiparistosta – paristokotelon runkoon on myös asennettu ukulelebasson lähtöjakki.

Koska kyse on nauhattomasta soittimesta, kestää hieman aikaa, ennen kun saa oikeat sävelkorkeudet otekäden sormien alle. Paksujen Thundergut-kielten ja lyhyen skaalan takia otelaudan nauhalinjat auttavat vain jonkin verran. Loppusilausta joutuu tekemään harjoittelemalla korvakuulolla.

Harjoittaminen kuitenkin kannattaa mielestäni ehdottomasti, koska Ortegan Caima FL -ukulelebassosta lähtee hyvin maukkaat sähkökontrabassoa muistuttavat soundit.

Uusi Ohana OBU-22 (650 €; Soitin Laine; topattu pussi kuuluu hintaan) lähestyy samaa aihetta toisella tavalla:

Ohana ukulelebasso ei ole ylisuuri ukulele muovikielillä, vaan kutistunut akustinen bassokitara metallikielillä.

OBU-22 on dreadnought-tyylinen akustinen basso, jolla on täysipuinen kuusikansi, vanerista tehdyt sivut ja kaareva pohja, sekä mahonkinen liimakaula ruusupuisella otelaudalla. Ohanan-ukulelebassossa on 19 medium-kokoista nauhaa. Soittimessa on kaunis mattaviimeistely.

Pietsomikrofonin ja etuvahvistimen suhteen Ohana luottaa Fishman-tuotteisiin. Fishman Presys+ Bass -etuvahvistin tarjoaa viritysmittarin ja kolmialueisen taajuuskorjaimeen lisäksi vielä feedbäckiä torjuavan filtterin, sekä vaihekääntimen.

Ohana OBU-22 -ukebassolla on Gibson-sähkökitaroista tuttu mensuuri (24,75”/62,8 cm) ja perinteisiä phosphor bronze -kieliä.

OBU-22:n soitettavuus on hyvin nopea ja vaivaton, ja pikkubassosta lähtee yllättävän paljon ääntä. Lyhyen mensuurin rajoitukset tulevat kuitenkin vastaan E-kielen soundissa, joka ei ole ihan yhtä eloisa kuin ukulelebasson muut kielet. Bändikokonaisuudessa kielten soundillinen ero ei kuitenkaan nouse niin selvästi esiin. Fishmanin Sonicore-mikki ja Presys+ Bass -etuvahvistin ovat laadukkaita valintoja, jotka täydentävät hienosti Ohanan pikkubassoa.

Kirjoittaja: Martin Berka

Lisää kommentti