Pianon vaakasuoran rakenteen vuoksi asteikkojen harjoittelu on yksi tärkeä osa-alue harjoittelussa ja asteikkosoittoa voikin verrata urheilijan lämmittelyyn ennen suoritusta.
Asteikot (skaalat) ovat sävelkulkuja, jotka koostuvat peräkkäisistä äänistä. Ne noudattavat lähes aina vakiintuneita sormijärjestyksiä. Eri musiikkityyleissä voidaan käyttää eri asteikoita. Ne voivat myös luoda erilaisia tunnelmia, kuten surullisuutta tai iloa (duuri- vs. molliasteikko).
Asteikoita käytetään usein myös soittoharjoittelussa, sillä ne ovat itsessään jo hyviä treenejä esimerkiksi nopeuden kehittämisessä.
Asteikkojen tärkeyttä ei kuitenkaan kannata korostaa muiden musiikillisten elementtien kustannuksella. Jossain on menty vikaan, jos asteikkosoitto on salamannopeaa ja virheetöntä mutta yksinkertaiset perussäestykset eivät onnistu.
Asteikkoihin syvennytään esimerkiksi Rockwaylle tekemälläni kurssilla:
Perinteiset asteikot ovat vasta hyvä alku
Asteikkosoitolla on pianonsoitossa pitkä historia ja tuota perinnettä kannattaa tietysti jatkaa mutta harjoittelua ei kannata jättää perinteisiin asteikkoihin eli duureihin ja harmonisiin molleihin. Näiden perusasteikoiden hallinta on tietysti tärkeää ennen tutustumista muihin mielenkiintoisempiin asteikoihin.
Asteikkojen sormijärjestyksiä en tässä blogissa käsittele. Niistä löytyy valtava määrä oppimateriaalia ja esimerkkejä Rockwayltä. Duuri- ja molliasteikoissa on vakiintuneet sormijärjestykset, joita ei kannata muuttaa, sillä ”ennen meitä syntyneet ja jälkehemme jää…”.
Asteikkosoittoa pidemmälle harrastaessa, eteen tulee asteikkoja, joiden sormijärjestyksiä täytyy kokeilla jopa henkilökohtaisten mieltymysten mukaan. Itse jouduin tähän tilanteeseen ensimmäisen kerran kokosävelasteikon ja kahdeksansävelisen Bebop- asteikon kanssa. Alla itse käyttämäni sormijärjestykset kyseisissä asteikoissa.
Asteikot eivät ole vain irrallisia tekniikkaharjoituksia vaan aina yhteydessä musiikkiin.
Asteikot ovat tärkeitä tekniikkaharjoituksina, mutta se on vain yksi tapa niiden hyödyntämisessä. Salamannopealla asteikkosoitolla voi hämmästyttää pianistikollegoita mutta jos sitä ei saa liitettyä musiikilliseen sisältöön, jää saatava hyöty puolitiehen. Asteikoilla on runsaasti käyttöä muun muassa improvisoinnissa.
Vaihtelua asteikkoharjoitteluun harmonian avulla
Miten esimerkiksi tavallinen C-duuri asteikko suhteutuu harmoniaan eli sointuihin? Jos kyseinen duuriasteikko ajatellaan nelisointuna, niin asteikosta muodostuu Cmaj7-sointu. Jos soitamme vasemmalla kädellä ko. nelisoinnun, niin huomaamme, että asteikossa on ainoastaan kolme ääntä, jotka eivät kuulu Cmaj7- sointuun eli D, F ja A (sointujen laajenemisesta lisää myöhemmissä blogeissa).
Tästä voidaan päätellä, että soinnun ollessa Cmaj7 (pelkkä C-duurikolmisointukin riittää), siihen voidaan soittaa päälle C-duuriasteikko, joka johtaa siihen, että C-duuriasteikkoa voidaan käyttää improvisointiin soitettaessa kyseistä sointua vasemmalla kädellä. Asteikot kannattaa luonnollisesti harjoitella joka sävellajissa ja harjoitusta voidaan jatkaa siirtymällä sävellajista toiseen. Lisähaasteena voidaan vasemman käden sointurytmiä muuttaa enemmän säestäväksi, jolloin samassa harjoituksessa yhdistyy monia erilaisia harjoituksia, asteikon lisäksi!
Asteikon kaikkia ääniä ei myöskään tarvitse soittaa järjestyksessä, vaan äänten kestoa ja järjestystä voidaan vapaasti muuttaa. Tämähän on jo improvisointia ja kuulokuvaltaan mielenkiintoisempien asteikkojen hallinnan harjoitteluun voi käyttää samaa menetelmää.
Tämä on aivan loistava harjoitus, jota itsellänikin kuuluu lähes päivittäiseen harjoittelurutiiniin.
Lue lisää harjoittelusta ja ajanhallinnasta aikaisemmasta blogistani täältä.
