Jokainen meistä joskus kokee tunteita, jolloin innostus soittamiseen vähenee. Sitä ei tarvitse pelästyä. On täysin normaalia, että kun tekee jotain asiaa vuosiakin, niin jossain vaiheessa innostuksen määrä tekemistä kohtaan muuttuu. Sen sijaan innostuksen muutos on hyvä pystyä tiedostamaan ja siihen voidaan reagoida eri tavalla. Tässä vinkkejä, jotta innostus saataisiin takaisin nousujohteiseksi.
Ajanpuute musiikkiharrastuksessa?
Omassa työssäni kuulen viikottain kommentteja ihmistiltä, että heillä ei ole ollut aikaa viime aikoina soittamiseen, jonka vuoksi sen tekeminen on vähentynyt. Usein kuitenkin ajanpuutetta käytetään tekosyynä sille, että motivaatio on kateissa. Ihminen on taitava puolustelemaan omia tekemisiään ja motivaation katoaminen saattaa tuntua luovuttamiselta. Tämä ei ole miellyttävä tunne kokea ja sen sijaan, että hyväksyttäisiin tämä tunne keksitään mielummin ulkoinen syy sille, josta soittamisen vähentyminen johtuu.
Innostus ja motivaatio on avain kaikkeen. Mikäli nämä tekijät ovat kohdillaan myös aikaa soittamiselle järjestyy sekä taidot myös kehittyvät. Itse olen kiireisimmilläni tehnyt kolmea työtä samanaikaisesti, jolloin arkipäivät venyivät 11:sta tunnin mittaisiksi ja viikonloput kuluivat usein työmatkojen puitteissa. Aikaa ei ollut palautumiselle saati muullekaan työn ulkopuoliselle tekemiselle. Vähäinen vapaa-aika kului lasten sekä perhe-elämän parissa.
SIlti en kokenut vaihtoehdoksi laittaa soittamista tauolle. Tämä jo tietenkin senkin vuoksi, että se on osa työtäni. Olen kuitenkin törmännyt vastaavanlaiseen tilanteeseen ammattimuusikkojenkin kohdalla. He vain tekevät työnsä eikä sen ulkopuolelle jää aikaa varsinaiselle soittelulle tai harjoittelulle. Ammatin puolesta tehty soittaminen pitää toki taitoa yllä mutta ei kehitä sitä välttämättä eteenpäin ja pian se saattaa alkaa tuntumaan työltä muiden joukossa. Nimenomaan itseään varten suunnattu hauska omaehtoinen soittaminen pitää kipinän musiikkia kohtaan yllä.
Soittamisen kipinä
Henkilökohtaisesti en ole koskaan tätä kipinää kadottanut ja nimenomaan se sai suunnittelemaan arkeni kaiken höykytyksen keskellä niin, että aikaa soittamiselle löytyi. Kuljetin kitaraa mukanani työpaikoille ja vartin treenipätkiä löytyikin jo lyhyen suunnittelun jälkeen sieltä täältä pitkin päivää. Etenkin kun en pitänyt näitä lyhyitä treenihetkiä velvollisuutena vaan enemmänkin palkintona, odotin niitä aina jo aamusta alkaen. Soittaminen oli miekuisampaa kuin vaikkapa tv:n katsominen, johon ihmiset laittavat paljon aikaansa (näitä voi myös tehdä samanaikaisesti). Myös tämä palkitseva tunne sai minut käyttämään nämä lyhyet hetket soittimen parissa tehokkaasti ja edistystä olikin havaittavissa. Itseasiassa huomasin treenaavani niinkin tehokkaasti etten ollut hetkeen yhtä nopeaa kehitystä havainnutkaan.
Harjoittelun suunnittelu
Aiempina vuosina kun vapaa-aikaa oli enemmän soittamaista varten saatoin käyttää harjoitteluun instrumentin parissa useita tunteja päivässä. Silti se oli enemmän rutiininomaista suorittamista, joka toisinaan tuntuikin pakkopullalta. Kun menetin tämän vapauden uusien velvollisuuksien johdosta pakotti se minut keskittymään harjoittelun laatuun uudella tavalla. Into löytyi osittain myös menettämisen pelosta kun runsas soittoaika ei ollutkaan enää itsestäänselvyys.
Myös sillä tuntui olevan positiivisia vaikutuksia, että soitin päivän mittaan useamman lyhyen pätkän yhden pitkän sijaan. Henkisesti lyhyeen treenijaksoon keskittyminen on helpompaa kuin pitkäkestoiseen suoritukseen. Jos treenaakin useamman tunnin putkeen on hyvin todennäköistä, että treenisession loppumetreillä ei fokus ole enää samaa luokkaa kuin session alussa. Lyhyet sessiot ovat myös fyysesti kevyempiä eikä lihasratuksia pääsee syntymään.
Harjoittelussa onkin tärkeää pitää keskittyminen intensiivisenä, joka vaikuttaa huikeasti oppimisnopeuteen. Kun ihminen todella haluaa oppia jotain, ovat aivot huomattavasti vastaanottavaisempia uudelle informaatiolle kuin puoliväkisin suoritettu velvollisuus. Soittamisen on oltava hauskaa, jolloin oppiminen tapahtuu kuin puolihuomaamatta.
Tässä aikaisemmin aiheesta tekemäni pitkä juttu.
Uuden oppiminen
Oppiminen ja kehittyminen on yksi tärkeimmistä tekijöistä motivaation ylläpitämiseen. Jokainen varmasti haluaa huomata kehittyvänsä itselleen tärkeäksi kokemassaan asiassa. Kuulen myös usein kommentteja, jolloin ihmiset kertovat vain soittelevansa omaksi ilokseen ja ettei soittamisessa tarvitse tulla virtuoosiksi. Tämä on yksi psykologinen keino puolustaa itseään siltä uhalta, että ihminen pettyy itseensä huomatessaan, ettei tuloksia tule harjoittelusta huolimatta tai ei saa aikaiseksi laatia itselleen systemaattista harjoittelurutiinia. Mahdollisten tulevien pettymysten pelko saa yhtällailla kiireen tapaan ihmisen keksimään ulkoisia tekosyitä sille, ettei soittamiseen tarvitse panostaa.
Soittamisesta ei pidä ottaa stressiä vaan edelleen painotan sitä, että sen täytyy olla mieluisaa. Suunnitelmallisuus ei ole yhtä kuin ammattiin tähtäämistä tai keikkamuusikoksi suuntaamista. Se että koet harjoittelun tuottavan tuloksia ja että se tuntuu mahdollisimman helpolta tuo soittoon suurta iloa. Mikäli tahkot saman kappaleen kanssa vuositolkulla ei se varmastikaan ole järin motivoivaa tekemistä. Sen sijaan, että hakkaat päätäsi seinään samojen ongelmien kanssa on ne hedelmällisempää nostaa tapetille ja suunnitellun harjoittelun myötä löytää ongelmiin ratkaisut.
Tunnista haasteet
Soiton opettaja voi auttaa sinua tässä ongelmiin ratkaisujen löytämisessä myös verkkokursseilta, joita on nykyään tarjolla suuria määriä Rockwayn sivustolla. Pyri analysoimaan, mikä kappaleessa varsinaisesti tuottaa ongelmia. Ei ole olemassa käsitettä vaikea kappale; sen sijaan se koostuu lukuisista erilaisita teknisitä ilmiöistä, jotka sinulla ei ole vielä tarpeeksi hyvässä hallussa kappaleen soittamista varten. Ongelma ei siis ole varsinaisesti kappaleessa vaan omassa soittotekniikassa.
Usein tämä tekninen ongelma voidaan rajata hyvinkin tarkalle alueelle, jota kehittämällä saat kappaleen sujumaan. Sen sijaan, että kehität tätä tekniikkaa soittamalla kappaletta alusta loppuun keskity varsinaiseen ongelmaan ja sitä vaativan tekniikan kehittämiseen. Syy saattaa olla esimerkiksi vuoropikkaustaitojen puuttellisuudessa. Tästäkään ei kannata ottaa turhia paineita vaan muutamalla hyvin suunnitelulla harjoituksella säännöllisesti tehnynä saat uutta ryhtiä soittoon huomattavalla nopeudella.
Harjoittelun säännöllisyys
Kun harjoittelet säännöllisesti ja sekä suunnitelmallisesti kehittyvät soittotaitosi vääjäämättä. Soittorutiinin ei tarvitse olla huippu-urheilijan tasoista vaan voit pitää sen kevyenä omaan elämäntilanteeseen suhteutettuna. Mikäli tavoitteena on ottaa haltuun esimerkiksi Stairway To Heaven-kappaleen intro, täytyy sinun aluksi tiedostaa sen soittamista vaadittavat taidot.
Opas Tehokkaaseen Harjoitteluun -kitarakurssi
Siinä tarvitaan barreotteiden hallintaa, sointuvaihtojen sulavuutta sekä sorminäppäilytaitoja. Voit harjoitella näitä kolmea elementtiä vaikka viisi minuuttia kutankin kolme kertaa viikossa. Näiden treenisessioiden lisäksi voit lisätä kuhunkin harjoittelukertaan osion, jossa soitat mitä ikinä haluatkaan. Nämä hetket pitävät soittamisen spontaanina ja ovat myös palkinto siitä, että harjoittelit edellä ehdotettuja tekniikoita kutakin hetken ajan. Kun harjoittelet näitä tekniikoita tiedostaen ne ja antaen niiden kehittymiselle oman aikansa pian saatkin kyseisen intron sujumaan. Nyt saat soittamisesta enemmän iloa vaikka se ei suuntaakaan oman soittotilan ulkopuolelle.
Haasteet ovat hyvästä
Tartu siis rohkeasti haasteisiin. Saat ne kyllä selätettyä kun tunnistat ongelma-alueet ja työstät niitä selkeällä suunnittelulla. Musiikki ei ole suorittamista, joten et voi epäonnistua. Jokainen kehittyy omalla vauhdillaan ja kun pidät soittamisen säännöllisenä voit olla varma, että kehitystä tulee tapahtumaan. Ei kannata vähätellä omaa tekemisiä tai kykyjä; teet sitä itseäsi varten ja pidä hauskaa soittamisen parissa. Aikaa löydät sille mikäli haluat ja sopeudu vallitsevaan tilanteeseen. Mikäli et tällä hetkellä pysty harjoittelemaan tuntia joka päivä on vähempikin parempi kuin ei lainkaan.
Ota kevyitä lyhyen ajan tavotteita sekä haastavampia pidemmän ajan tavotteita ja anna niiden saavuttamiselle aikaa. Myös kokonaan uuden materiaalin soittaminen on mielenkiintoista. Tutustu vaikka johonkin jazz-kappaleeseen tai countrysooloon. Myös aktiivinen musiikin kuuntelu sekä konserteissa käyminen on inspiriovaa. Vaali sitä kipinää, jonka sait sinut alunpperin tarttumaan kitaraan.
Vaikka itse toimin musiikin kentällä ammattilaisena, on minulle aina tärkeintä itselleni soittaminen. Kullanarvoinen hetki on kahdenkeskinen aika instrumentin kanssa kun saa soittaa vain itseään miellyttäviä asioita. Kun huomaan kehittyväni tuo se iloa koko elämään vaikken ajattelisikaan hyötyväni opistusta taidosta ammatillisella kentällä. Itsensä kehittäminen on ihmisen psyykkeelle tärkeää, jolloin kokee osaavansa ja omanarvontunto kohenee.
Tutustu tekemääni Opas tehokkaaseen harjoitteluun -kurssiini, jolla availen harjoittelun metodeja.
Iloisia treenihetkiä!
-Samuli
Lisää kommentti