Kielten vaihtaminen bassossa – näin se onnistuu
Sähköbassossa on yksi suuri etu kitaraan nähden – ei tarvitse vaihtaa soittimen kieliä joka käänteessä. Riippuen siitä kuinka kovalla kädellä bassoansa soittaa, yksi kielisatsi voi kestää jopa vuoden tai yli. Basson kielet myös katkeavat vain hyvin harvoin. Olen itse soittanut jo yli 30 vuotta sähköbassoa ja muistan vain yhden kerran, jolloin minulla katkesi g-kieli.
Milloin sitten tietää, että kieltenvaihdon aika on koittanut? Hyviä merkkejä tiensä päähän tulleesta kielisatsista ovat soundista kadonnut tuoreus ja diskantti, selviä painautumia nauhoista kielten alapuolella, jäykkä tatsi, sekä ihmeelliset vire- ja/tai intonaatio-ongelmat.
Tässä on meidän lähtötilanne:
Kielten vaihtamiseen tarvitaan luonnollisesti tuore kielisatsi. Helpoiten (lue: ilman kaularaudan ja kieltenkorkeuden säätämistä) päästään käyttämällä saman paksuisia uusi kieliä kuin vanhassa satsissakin oli.
Jos vanhan satsin paksuudesta ei ole tietoa, kannattaa mitata ihan alkuun vielä kaikkien kielten korkeuden 12. nauhan yllä (kirjoita ne luvut muistiin), sekä tsekata kaulan ns. reliefiä (kaarevuus kieltenvedon alla). Reliefiä tarkistetaan painamalla kieli samanaikaisesti ensimmäisen ja 14. nauhan kohdalla, samalla kuin katsoo onko 7. nauhalla kielen ja nauhan välillä pieni rako. Ideaalitapauksessa relief-rako on juuri niin iso, että tavallinen käyntikortti mahtuu siihen. Jos kieli makaa 7. nauhan päällä kaula on “liian suora”, ja kaularaudan voisi avata noin neljänneksen ruuvin kierteestä. Jos kielen ja nauhan väliin jää iso rako (yksi milli tai suurempi), kaularauta on liian löysällä ja sitä kannatta kiristää varovaisesti (noin neljännes kierros alkuun).
Soittimissakin pätee kuitenkin vanha muistosääntö “jos se vörkkii, älä mee sörkkii”. Jos basso tuntuu mukavalta soittaa ja kielet eivät rämise häiritsevästi vahvistetussa soundissa, ei ole tarvetta muuttaa soittimen asetuksia millään lailla!
Jos joudut säätämään esim. intonaation tai kaularaudan kohdalleen, käytä vain ja ainoastaan oikeata työkalua kyseiseen ruuviin. Tavallisen ristipään (engl. Phillips head) ruuviin ei voi käyttää Pozidrive-ruuvimeisseliä, eikä metriseen kuusiokoloon työnnetä koskaan tuumakokoisia avaimia!
Kielten vaihtaminen alkaa löysäämällä vanhat kielet kokonaan. Suurimmissa osissa sähköbassoissa on ylhäältä avoimia kielitappeja, joista löysän kielen pystyy poistamaan yksinkertaisesti nostamalla.
Kun katkaisee kielestä viritintapin aiheuttaman spiraalin, on paljon helpompaa vetää vanha kieli tallan (tai kieltenpitimen) läpi.
Bassosta voi irrottaa kaikki kielet kerrallaan, ilman että se aiheuttaisi minkäänlaisia ongelmia.
Nyt on hyvä tilaisuus puhdistaa soitin.
Jos basson jalopuusta tehty otelauta näyttää likaiselta, sen voi puhdistaa pehmeällä hammasharjalla. Jos tumma otelauta taas vaikuttaa kuivalta, saa soitinliikkeistä sopivia hoitotuotteita (esimerkiksi lemon oilia).
HUOM: Älä koskaan laita otelautaöljyä vaahteraotelautaan, se ei tarvitse öljyämistä ja saa siitä helposti rumia tummia jälkiä!
Uusien kielten laittaminen aloitetaan laittamalla viritintappien kielikanavat hieman viistosti keskilinjasta viritysnuppia päin.
Uusi kieli vedetään tallasta (tai kielipitimestä) läpi, kunnes kielen ball end -rengas istuu oikeassa paikassaan.
Fender-bassoissa (ja Music Maneissa, sekä niiden kopioissa) jätetään noin 10 cm kiertämisvaraa, ja lyhennetään kieli sen mukaan. Jos bassossasi on nykyaikaiset virittimet, joilla on viritystappeja pienillä läpimitoilla, kannattaa jättää hieman vähemmän kiertämisvaraa (noin 6-7 cm).
Kielen pää työnnetään virittimen keskellä olevaan kanavaan. Sitten kieli taivutetaan varovaisesti niin, että kanavasta ulos jäävä osa lähtee tapista tapin lavanpuoleisesta sivusta.
Toinen käsi pitää kielen alas painettuna, samalla kun toinen käsi kääntää virittimen nuppia. Alas painaminen on tärkeää, jotta kielen pää pysyy paikalla tapin kanavassa, ja jotta kierteet asettuvat siististi tapin ympäri.
Jos bassossa on Fender-tyylinen lapa, joka ei ole kaulaan nähden kulmassa, kannattaa jättää A-kieleen jopa 11-12 cm kierrevaraa. A-kieli tarvitsee riittävän jyrkän kulman satulan yli, muuten vapaa kieli voi alkaa rämisemään yläsatulassa.
Tällaiselta näyttää siististi asennettu uusi kielisatsi basson lavalla.
Kielet viritetään täsmälleen oikealle sävelkorkeudelle.
Sitten venytetään kieliä kevyesti, että ne asettuvat soittimeen (otekäsi pitää kielen alas ensimmäisen nauhan kohdalla).
Venytyksen jälkeen tarkistetaan jälleen kielten vire. Jos vire on laskenut, viritetään uudelleen, venytetään uudelleen, ja tarkistetaan kaikkien kielten vire uudelleen.
Kun vire on pysynyt venytyksen jälkeen muuttumattomana, mennään eteenpäin seuraavaan vaiheeseen.
Jos tuoreen kielisatsin paksuus on eri kuin vanhoissa kielissä, olisi nyt sopiva hetki tarkistaa kaulan relief ja kielten korkeus 12. nauhan yllä. Vasta kun kaularauta ja/tai kieltenkorkeudet on säädetty jatketaan eteenpäin intonaatioon.
Intonaatiota täytyy kielisoittimissa hienosäätää, koska nauhojen paikat on laskettu teoreettisella kaavalla, joka ei pysty ottamaan huomioon eri kielten paksuudet ja kielten eri etäisyydet otelautaan.
Selkeämpiä kuvia varten basso on tässä laitettu makaamaan, mutta itse asiassa parempi on tehdä intonaatiosäädökset basso sylissä, koska pitkän kaulan oma paino voi nostaa makuuasennossa basson vireen pikkasen.
Intonaatiota tarkistetaan helpoiten niin että 12. nauhan huiluäänen (tai vapaan kielen) vire verrataan 12. nauhalla otettua ääntä vastaan.
Jos otettu ääni on liian korkea, 12. nauhan ja tallapalan väli on liian lyhyt. Silloin tallapalaa täytyy säätää hieman kaulaa poispäin. Seuraavaksi kieli viritetään uudestaan ja intonaatiota tarkistetaan uudestaan samalla tavalla. Jos otettu ääni täsmää mennään seuraavalle kielelle. Jos otetun kielen vire on vielä liian korkea, säädetään vielä lisää.
Jos otettu ääni on liian matala, 12. nauhan ja tallapalan väli on liian pitkä. Silloin tallapalaa täytyy säätää hieman kaulan suuntaan. Seuraavaksi kieli viritetään uudestaan ja intonaatiota tarkistetaan uudestaan samalla tavalla. Jos otettu ääni täsmää mennään seuraavalle kielelle. Jos otetun kielen vire on vielä liian matala, säädetään vielä lisää.
Kirjoittaja: Martin Berka
