Tässä blogissa esittelen viisi blueskitaristia, joilla on ollut omaan soittooni kaikkein suurin vaikutus. Blogin on myöskin tarkoitus tarjota inspiraatiota Kuukauden sooloon, jonka esittelin blogissa helmikuun alussa.
Soittourani alkoi pitkälti bluesmusiikin parissa enkä muutamaan ensimmäiseen vuoteen liiemmin muita tyylejä soittanutkaan. Mielestäni blues tarjoaa hyvän pohjan soittoharrastuksen aloittamiselle, sillä se on myös musiikillinen pohja niin modernille kevyelle musiikille kuin kitarismille yleisellä tasolla. Esimerkiksi suuri osa rock- sooloissa käytetyistä melodialinjoista pohjautuu bluesiin. Mikäli blues kiinnostaa, kannattaa tutustua Rockway hulppeaan blues-kurssiin:
Blues tarjoaa myös teknisesti hyvän pohjan soitolle. Siinä käytetään paljon kitaransoitolle tärkeimpiä tekniikoita kuten kielen venytystä ja vibraatoa sekä muita fraseerauksellisia ilmiöitä. Näistä kaikista löytyy kursseja myös Rockwaylta.
Myös komppipuolella esiintyvä 12:sta tahdin blueskierto on pohja koko nykymusiikille. Siinä esiintyvät harmonian tärkeimmät tehot eli toonika (I-aste), subdominantti (4-aste) sekä dominantti (5-aste). Nämä sointuasteet tarjoavat suurimman harmonisen jännitteen, joita käytetään hyväksi kaikissa muissakin musiikin tyyleissä. Vaikka bluesin sointumaailma onkin näennäisen yksinkertaista, sillä on silti perustavanlaatuinen vaikutus musiikkimaailmaan.
Jokaisen kitaristin onkin hyvä hallita 12:sta tahdin blueskierto eri sävellajeissa ja osata improvisoida tähän sointukiertoon.
Kyseinen sointukierto esimerkiksi A-sävellajissa menee seuraavasti:
A|D|A|A
D|D|A|A
E|D|A|E
Usein soinnut soitetaan duuri7-sointuina ja komppityyli vaihtelee tempon ja soittajan mukaan.
1.
Stevie Ray Vaughan
Stevie Ray Vaughan on amerikkalainen vuonna 1954 syntynyt kitaristi sekä laulaja. Hän ehti julkaista kuusi studio albumia ennen traagista kuolemaansa helikopteriturmassa 36 vuoden ikäisenä vuonna 1990.
Aloittevena kitaristina hän soitto aluksi muutamissa yhtyeissä ennen kuin perusti omaa musiikkiaan esittävän trion nimeltä Double Trouble.
Hän piristi bluesskeneä argressiivisella sekä energisellä otteellaan, jossa oli ripaus modernimpaa otetta konservatiivisessa bluesmaailmassa.
Hän suosi täysin cleania soundia, joka on ajettu hyvin kovalle volyymille. Tämä aiheuttaa soundiin pienen särön, joka teki hänen soundistaan uniikin. Kitaroinaan hän suosi Fenderin Stratocasteria ja hänellä oli käytössä myös oma nimikkomallinsa.
Stevie oli myös teknisesti erittäin taitava soittaja. Tämä tulee ilmi mm. kappaleissa Scuttle Buttin’ ja Rude Mood.
2.
Scott Henderson
Scott Henderson on myöskin vuonna 1954 syntynyt amerikkalaiskitaristi. Hän on suvereeni blueskitaristi mutta myös tunnettu työstään fuusiojazzin parissa.
Hänen kenties tunnetuin yhtyeensä on Tribal Tech, jonka ansiosta hän on voittanut tunnustuksia sekä palkintoja parhaana jazz kitaristina.
Monipuolisen osaamisensa ansiosta hän tuo myös perinteiseen bluessoittoon mielenkiintoisia sävyjä. Kappaleet usein etenevät 12:sta tahdin blueskierron mukaisesti, johon hän lisää myös muita sointutehoja jazzin maailmasta.
Samaa pätee myös soolo-osastolle, jossa Scott ei pelkästään turvaudu bluesasteikkoon vaan käyttää niin kromatiikkaa kuin muitakin moodeja sekä asteikkoja pohjautuen harmoniaan.
Hendersonin soittoa kuullaan kymmenillä eri levyillä mutta hänen pääteoksensa ovat viisi sooloalbumia sekä 10 Tribal Tech albumia.
3.
Derek Trucks
Amerikkalainen vuonna 1979 syntynyt, nuorempaa sukupolvea edustava Derek Trucks on yksi tämän hetken arvostetuimpia blueskitaristeja. Hän on urallaan voittanut mm. Grammy-palkintoja sekä saavuttanut muita huomattavia tunnustuksia kuten listauksen 100 kaikkien aikojen parhaan kitaristin joukkoon.
Hän on julkaissut 10 albumia oman Derek Trucks yhtyeensä kanssa. Sen lisäksi hän soittaa kolmella The Allman Brothers albumilla sekä viidellä Tedeschi Trucks Band albumilla.
Soittoteknisesti hän suosii slipeputkea, jolla on saa fraseeraukseen upean lisän. Hän on suvereeni sen käytössä ja emuloi sliden saundia jopa normaalissa sormisoitossaankin. Toinen mielenkiintoinen tekninen aspekti hänen soitossaan on plektran puute. Hän soittaa kaiken sorminäppäilemällä, joka myöskin vaikuttaa fraseeraukseen ja soittosaundiin.
Hänellä on kaikin puolin hyvin uniikki soittotyyli- sekä saundi. Häntä on kutsuttu kitaran ihmelapseksi ja hän soittikin ensimmäisen palkallisen keikkansa 11-vuoden ikäisenä.
4.
John Mayer
John Mayer on niinikään amerikkalainen vuonna 1977 syntynyt kitaristi-laulaja. Hän on opiskellut maineikkaassa Berklee-musiikkikoulussa Bostonissa mutta jätti opinnot kesken keskittyäkseen omaan uraansa. Hänen albuminsa ovat myyneet multiplatinaa, joka osoitus siitä, miten blues edelleenkin koskettaa ihmisiä.
Mayerin tapauksessa kyse ei ole aivan perinteisestä bluesista vaan hän osaa tuoda sen kaupalliseen muotoon, jossa hänen laulunsa on keskiössä. Hän on voittanut Grammy-palkinnon useampaan kertaan parhaana mies poplaulajana ja on sittemmin keskittynyt enemmän blueskitarointiin.
Hänen soittotyylinsä on monipuolinen, jossa on kuultavissa vaikutteita eri vuosikymmeniltä. John hallitsee muitakin musiikintyylejä, joka on kuultavissa rikkautena hänen soitossaan.
Mayer on tunnistettu hahmo myös muusikoiden keskuudessa ja hän on soittanut mm. sellaisten kitaralegendojen kanssa kuten Eric Clapton, B.B.King ja Buddy Guy.
Hän on julkaissut yhteensä seitsemän studioalbumia, joista viimeisin on vuodelta 2017.
5.
Joe Bonamassa
Joe Bonamassa on vuonna 1977 syntynyt amerikkalanen kitaristi sekä laulaja.
Hän on kenties kaupallisesti menestynein blueskitaristi ja hänen uransa on edelleenkin erittäin hyvissä kantimissa. Hän oli jo 12 vuotiaana esiintymässä avausaktin ominaisuudessa legendaarisen B.B.Kingin konsertissa. Sittemmin hän on julkaissut 15 sooloalbumia, joista yksi on yltänyt Billboard bluestilastojen ykköseksi.
Hän on esiintynyt maineikkaimpien kitaristien kuten Eric Claptonin sekä Buddy Guyn kanssa. Joe on esiintynyt mm. Royal Albert Hallissa sekä saanut Grammy palkinnon vuonna 2013.
Bonamassalla on moderni ote bluesiin, joka vetoaakin suuriin massoihin. Hän soittonsa on melodista eikä pohjaa pelkästään bluesasteikkoon. Hän on myös kokeilevampi saundien suhteen ja käyttää tilanteeseen sopivia efektipedaaleja. Kitaroiden osalta hän pitkälti luottaa Les Pauleihin ja niiden tanakka sointi sopiikin hyvin tähän musiikin tyyliin.
Perinteinen blues usein etenee duuriharmoniassa mutta Bonamassa käyttää paljon myös mollisointuja Gary Mooren tyyliin.
Edistyneemmille soittajille vahva suositus treenaamiseen on Bluesin jatkokurssi:
Inspiroidu muiden soitosta
Kannattaa tutustua kunkin soittajan materiaaliin ja kiinnittää huomiota siihen, miten he lähestyvät bluesia. Ytimenä on yleensä 12:sta tahdin blueskierto, jossa on samat sointutehot, joita varioidaan ja joiden ympärille lisätään muitakin sointuasteita.
Jokaisella edellä esitetyllä kitristilla on hyvin omintakeinen soittotyyli ja vaikutettaita ja inpiraatiolta voit ottaa jokaiselta ja sulauttaa niitä omaan soittoon.
-Samuli
Lisää kommentti