“On hyvä tuntea historia, jos haluaa tuntea nykypäivän.” Mitkä ovat omat suosikkiriffisi?
Tämä mietelause pätee mihin tahansa asiaan, jonka haluat oppia tuntemaan syvällisemmin. Kun ymmärrät, mistä lähtökohdasta asiat ovat kehittyneet nykyiseen muotoonsa, voit perusteellisemmin käsitellä niitä ja halutessasi jalostaa niitä edelleen.
Saman asian voi helposti liittää myös kitaransoittoon. Vaikkakin soittaisit modernia, tietokoneilla käsiteltyä industrialmetallia, on hyvä tuntea soittimensa sekä kyseisen musiikin tyylin historia. Ilman tätä tietoa myös pärjää, mutta sen tuntiessa ymmärrät myös omaa tekemistäsi syvemmin. Kaikki nykyiset asiat ammentavat mennyttä.
Tässä blogissa esittelen viisi klassista rock-introa tai riffiä, joilla on ollut valtava vaikutus kyseisen musiikingenren kehitykseen. Nämä huikeat kitarariffit eivät etene aikajärjestyksessä ja ne ovat esitelty subjektiivisesta näkökulmasta. Silti ne ovat musiikin palasia, jotka jokaisen kitaristin on syytä tietää. Kitara käteen ja biisit haltuun!
1. Smoke On The Water
Smoke on the water on englantilaisen Deep Purple yhtyeen hitti vuodelta 1972. Se on äänestetty legendaarisen Rolling Stone-lehden mukaan kaikkien aikojen parhaiden kappaleiden listalle. Kappaleen intro on myöskin äänestetty kaikkien aikojen parhaiden kitarariffien top 5:een sekä ikimuistoisimpien kitarakappaleiden joukkoon.
Kappaleen intro on kitarasuuruus Richie Blackmoren käsialaa. Riffi hyödyntää G-bluesateikkoa, joka on harmonisoitu kvartein. Sen soittamisessa usein hyödynnetään plektrakäden sormia soittamaan kumpikin kieli tai vaihtoehtoisesti käyttämällä hybrid-pikkausta, jossa toinen kieli soitetaan plektralla ja toinen keskisormella samanaikaisesti.
Luonnollisesti tämäkin biisi, ja kymmeniä muita, löydät seuraavalta kurssiltamme:
Classic Rock -biisit kitaralla
2. Stairway To Heaven
Englantilainen Led Zeppelin muutti musiikin historiaa vuonna 1971 julkaistessaan massiivisen Stairway To Heaven-kappaleen. Hieman aikalaistaan Deep Purplea progressiivisempi Led Zeppelin yhdistää balladinomaisessa teoksessaan akustisen intron, jota on täydennetty mm. huilumelodialla. Kappale etenee vähitellen sähköisempään suuntaan, esittelee loistavan kitarasooloon ja loppuu heavy-tyyliseen loppukliimaksiin.
Teoksen monipuolisuus tavoitti suuren kuulijakunnan tarjoten jokaiselle tarttumapintaa. Stairway to heaven on myös esitetty monella maailman parhaiden kappaleiden listalla sekä saanut lukuisia muita kunnianosoituksia.
Kappaleen alkuidea on yhtyeen laulajan Robert Plantin käsialaa, jonka hän viimeisteli yhdessä kitaristi Jimmy Pagen kanssa. Myös yhtyeen muilla jäsenillä oli suuri rooli kappaleen sovittamisessa.
Kitarapiireissä kappaleen introsta kulkee vitsi, jonka mukaan sitä ei saa soittaa kitarakaupoissa. Tämä johtunee siitä, että se on niin soitettu ja tunnettu ettei liikkeen myyjät jaksa sitä enää kuunnella.
Akustisen kitaran näppäilykurssi
Introssa käytetään sorminäppäilytekniikkaa, johon voit soveltaa näppäilykäden peukaloa, etusormea, keskisormea sekä nimetöntä. Kannattaa katsoa tekniikka Akustisen kitaran näppäilykurssistamme. Otelaudalla voit pitää neljän ohuimman kielen kattavaa barreotetta, jonka avulla saat neljä ensimmäistä otetta soitettua kätevästi.
?. Paranoid (se pakollisin)
Niin ikään brittiläinen Black Sabbath julkaisi vuonna 1970 singlen tulevalta albumiltaan, joka sisälti kappaleen nimeltä Paranoid. Kappale nousi julkaisuhetkellään brittien singlelistan 4:ksi sekä Billboard-listalla sijalle 61.
Kappale sävellettiin studiossa hyvin nopealla tahdilla levyn täyteraidaksi. Kappaleen maailmankuulu kitarariffi on yhtyeen kitaristin Tony Iommin käsialaa ja lyriikat on basisti Geezer Butlerin kirjoittamat, jotka laulaja Ozzy Osbourne luki samalla kuin äänitti ne.
Kappale on nopeatempoinen hard rock teos, jota kitarariffi kuljettaa eteenpäin. Sen pääriffissä käytetään kolmea paksuinta kieltä hieman epätavallisesti 12:sta nauhaväliltä. Siinä hyödynnetään etusormen barreotetta sekä hammer on-tekniikkaa.
Paranoid on saanut monia loistavia listasijoituksia usealta eri taholta ja se on äänestetty kaikkien aikojen parhaaksi heavy-kappaleeksi.
Classic Rock -biisit kitaralla
3. Purple Haze
Jokaisen kitaristin on syytä tuntea Jimi Hendrix. Hän on yksittäisistä soittajista vaikuttanut kenties eniten sähkökitaran nykyiseen soundiin sekä sen soittotapaan. Hän oli innovatiivinen muusikko, joka mullisti koko tavan soittaa kitaraa lavaesiintymistä myöten.
Pohjan Hendrixin musiikille loi blues, johon hän toi uusia elementtejä ja jopa itämaisia sävyjäkin. Hänen soittonsa oli hyvin mielikuvituksekasta ja rikkoi monia tottuja kaavoja vieden täten kitarismia eteenpäin.
Hendrixiltä voisi nostaa esiin montakin kappaletta mutta Purple Haze toimii täydellisenä esimerkkinä kuvailtaessa hänen soittoaan. Se sisältää niin yksiäänistä riffisoittoa kuin sointujakin hyödyntäviä teemoja. Tässä kappaleessa tunnetuksi tuli ns. “Hendrix-sointu” eli E7#9.
Purple Haze on äänestetty kaikkien aikojen parhaaksi kitarakappaleeksi, kitararaidaksi sekä huomioitu maailman parhaiden kappaleiden listalla. Siinä on rujo sekä aggressiivinen soundi, johon vaikuttaa käytettävien laitteiden lisäksi hyvin paljon sen soittotapa.
In the Style of Hendrix -kurssi
4. The Trooper
The Trooper on brittiläisen Iron Maiden yhtyeen kappale vuodelta 1983. Yhtye on yksi kaikkien aikojen legendaarisimmista heavy metal-yhtyeistä, joka edelleen keikkailee aktiivisesti. Yhtye on julkaissut 16 studioalbumia ja sillä on lukuisia hittiteoksia, joilla kaikilla voi kuvailla yhtyettä osauvasti.
Laajan levykataloginsa ansionsa Iron Maiden on voinut luoda laajan kirjon erilaisia kappaleita. Sen tuotanto vaihtelee yksinkertaisista iskevistä kappaleista pitkiin progressiivisiin teoksiin. Toki, tämäkin riffi käydään läpi seuraavalla kurssi monen muun riffin joukossa.
Heavy-klassikot haltuun -kurssi
Kuitenkin mihin Iron Maiden usein mielletään ovat nopeatempoiset, melodiset sekä tarttuvat kappaleet. Niissä kullaan paljon ns. laukkakomppia sekä kahden kitaran välisiä harmonisoituja melodialinjoja.
The Trooperin introssakin aluksi esitellään sen riffi perusmuodossaan, jonka jälkeen se harmonisoidaan. Kuvio etenee nopeata laskevaa linjaa pitkin hyödyntäen pull-offeja. Kappaleessa on myös toinenkin tunnusomainen riffi, joka käyttää kitaran ylempää rekisteriä hieman solistisessa muodossa. Tämänkin kuvion esittelyn jälkeen sekin harmonisoidaan toisella kitarastemmalla.
5. Johnny B. Goode
Johnny B. Goode on ikoninen rock-kappale vuodelta 1958. Sen säveltäjä ja esittäjä on legendaarinen Chuck Berry.
Kappale oli aikoinaan valtava hitti ja sitä pidetään yhtenä kaikkien aikojen suurimmista populäärimusiikin teoksista. Se on listalla Rolling Stone-lehden 500 kaikkien aikojen suurimmat rock kappaleet sijalla 7. Kappale on myös yltänyt monilla muilla listoilla top-10 joukkoon.
(Psst. julkaisimme hetki sitten uuden Chuck Berryn tyyliä kantavan kitarakurssin)
In the Style of Chuck Berry -kurssi
Johnny B. Goode alkaa kitaraintrolla, jota on sen jälkeen kopioitu lukemattomia kertoja. Kappalee kulkee Bb-sävellajissa, joka on usein kitaristeille vähemmän käytetty sävellaji. Intro käyttää miksolyydistä moodia muutamilla lisäsävelillä. Se sisältää likkejä, jotka jokaisella kitaristilla on hyvä olla “likkipankissaan”.
Neljän tahdin mittaisen intron jälkeen seuraa kahdeksan tahdin mittainen soolo, joka niin ikään sisältää jokaiselle kitaristille oivallisia kuvioita.
Tutustu näihin esimerkkeihin ajan kanssa ja moni muukin kappale samoilta artisteilta takaa hyvät edellytykset kitaramusiikin historian tutkimiselle. Tärkeätä olisi ymmärtää esteettiset tekijät kustakin esimerkistä ja niiden vaikutuksen jälkeläisiinsä.
Suurimman osassa modernienkin yhtyeiden tuotannosta on kuultavissa vaikutteita näistä esimerkeistä. Ne eivät välttämättä ole suoria lainauksia vaan enemmänkin teemallisia ideoita, kuten vaikka soolokitaran harmonisointi, hybrid-pikkauksen hyödyntäminen tietynlaisen saundin saamiseksi, kappaleen rakenteen kehittely poiketen totutusta hittiformaatista tai ns. blue-nuotin käyttö riffissä jne.
Moni näistä kappaleista on aikanaan rikkonut totuttuja kaavoja ja luonut näin edellytyksen uuden syntymiselle.
“Jotta kaavoja voi rikkoa, on ne ensin tunnettava.“
-Samuli
