Kitaran otelauta tutuksi, osa 3

Tässä kolmannessa ja viimeisessä, otelauta tutuksi, blogissa käsittelemme erilaisia metodeja kitaran otelaudan opetteluun. Yleisen muusikkouden sekä oman instrumentin tuntemuksen vuoksi tämä tärkeä sekä hyödyllinen aihe. Mitä paremmin tunnet oman soittimesi, sitä paremmin voit sitä käyttää.

Osa 1.
Osa 2.


Sävelet käytäntöön

Aiemmissa blogeissani pohdimme syytä sille, miksi moni kitaristi ei tunne otelaudalta löytyviä säveliä ja kävimme läpi erilaisia tapoja hahmottaa tätä monimutkaista sävelkarttaa. On olemassa erilaisia tehokkaita tapoja oppia ulkoa jokainen kitaran sävel mutta on eri asia viedä tämä tieto käytännön tasolle. Se, että osaa nimetä kitaran eri sävelet ei vielä itsessään ole hyödyllistä. Sen lisäksi on osattava vietävä tämä tieto musiikilliseen kontekstiin.

Kaikki kuitenkin lähtee siitä, että oma soitin on tuttu ja sen tarjoama sävelpaletti on hallussa. Tästä päästäänkin uuteen aiheeseen, joka menee yleisen musiikinteorian kentälle, jossa puhutaan siitä, mitä säveliä voi käyttää minkäkin soinnun päälle. Musiikissa on lähes aina läsnä rytmin lisäksi harmonia. Melodia ja soolo peilaa sävelvalinnoillaan alla olevaan harmoniaan ja tässä tulee esiin käytännöntasolla soittimen sekä musiikinteorian tuntemus. Kun tiedät mikä sointu on pohjalla, tiedät mitä säveliä voi käyttää sen päälle, jonka lisäksi osaat löytää oikeat sävelet kitarastasi.

Tätä tilannetta voi käyttää hyväkseen myös jo otelautaa harjoitellessa. Tällöin harjoittelu on käytönnön kautta toteutuvaa eikä kylmän teoreettista, jota moni ei osaa yhdistää musiikkiin. Musiikin teorian tehtävä on kuitenkin aina palvella soittamista ja musiikkia. Se sanoittaa musiikillisia ilmiöitä ja tätä kautta helpottaa siitä keskustelemista sekä sen ymmärtämistä.

 

Harjoittele pienissä paloissa

Viime blogissa esittelin kolme tehokasta tapaa harjoitella kitaran säveliä: 1. otelaudalle liimattavat tarrat, 2. horistontaalinen hahmotus sekä 3. vertikaalinen hahmotus. Seuraavaksi esittelen tavan, jolla voit käytännön tasolla harjoitella näitä musiikin kautta. Pelkkä ulkoaopettelu saattaa tuntua pidemmän päälle puuduttavalta jolloin näiden asioiden soveltaminen käytäntöön saattaa olla haastavaa.

Kitaranotelauta kattaa laajan skaalan säveliä, joten oppimisen tehostamiseksi rajataan sitä hieman ja opetellaan yksi alue kerrallaan. Tässä voi ottaa käyttöön vertikaalisen tai horisontaalisen käyttötavan. Toisin sanoen voimme käyttää vain yhtä kieltä sivuttaissuunnassa tai kaikkia kieliä yhdessä asemassa. Kummassakin on etunsa mutta taas kerran on kätevämpää käytännön tasolla käyttää jälkimmäistä metodia. Soitto on teknisesti helpompaa yhdessä asemassa, jolloin ei tarvitse lainkaan liikuttaa kättä sivuttaissuunnassa. Tässä kohtaa on oletettava, että soittotekniikka on jo sillä tasolla, että kummankin käden välinen synkronisaatio toimii, kielten vaihdot sujuvat sekä useamman sormen käyttö on hallussa.

Valitaan sävellajiksi vaikkapa Am ja soittoasemaksi kitaran 5. nauhaväli. Soitetaan tästä Am-asteikko käyttäen kaikkia kieliä.

Perussoinnut, eli kolmisoinnut koostuvat yhteensä kolmesta eri sävelestä. Nämä ovat soinnun ensimmäinen eli perussävel, siitä laskettu 3. sävel eli terssi sekä perussävelestä laskettu 5. sävel eli kvintti. Am soinnun tapauksessa nämä ovat 1. sävel: a, 3. sävel: c sekä 5. sävel: e.

Yllä esitetty Am-asteikko on helppo opetella ulkoa, jonka jälkeen alammekin käyttää sitä. Esimerkiksi improvisoidessa ei ole välttämättä musikaalisin vaihtoehto vain soittaa asteikkoa ylös ja alas. Sen sijaan kun keskitymme soittamaan sointujen säveliä on lopputulos huomattavasti mielenkiintoisempi.

Tässä Rockwayn mahtava kurssi asteikoista, jotka auttavat otelaudan hahmottamisessa:

Asteikkojen kuningas

 

Opettele harmonian kanssa

Oletetaan siis, että harmoniassa on Am sointu ja soitetaan Am-asteikosta vain tämän soinnun säveliä eli a:ta, c:tä ja e:tä. Kyseiset sävelet saa soitettua useasta eri kohtaa ja niitä etsiessä joutuu todella miettimään asteikon säveliä. Juuri tässä kohtaa tapahtuukin oppimista kun emme vain toista lihasmuistista ennalta harjoiteltua patternia ja joudumme miettimään sitä, mitä teemme.

Kun sävelet alkavat löytyä hyvin voimme lisätä harmoniaan yhden soinnun lisää, esimerkiksi G soinnun. Sen sävelet löydämme samalla 1-3-5-kaavalla. Eli 1. sävel on g, 3. sävel on b ja 5. sävel on d.

Tämän jälkeen etsi kyseiset sävelet edellä esitetystä Am-asteikosta. Nyt voit tehdä niin, että harmoniassa kulkee kahden tahdin ajan Am ja kahden tahdin ajan G sointu. Soita näiden sointujen aikana vain sointusäveliä, jolloin joudut todella keskittymään siihen mitä teet. Hitaasti edeten voi lisätä sointujen määrää ja vaihtaa sävellajia.

Tämä on tehokas käytännön kautta toteutuva metodi harjoitella otelaudan säveliä. Ensi kerralla keskitymme siihen, miten tätä tietoa käyttämällä pääsemme syvemmälle improvisoinnin maailmaan.

 

-Samuli

Lunasta ilmainen kokeilu

Lisää kommentti