Musiikin teoriakurssit kuuluvat olennaisena osana musiikin syvempään opiskeluun. Teorian tarkoitus on sanoittaa eri musiikin ilmiöitä ja selkeyttää musiikin ymmärtämistä niin soittajan kuin kuulijankin näkökulmasta. Musiikin teoria ei ole vain teoriaa, joka on irrallista informaatiota musiikista vaan se nimenomaan poimii erilaisia musiikillisia tilanteita käytännöstä ja pyrkii selittämään loogisesti niinkin abstraktia ilmiötä kuin musiikki on.
Voit tutustua musiikin teoriaan tämän Rockwayn kurssin kautta.
Musiikin teoriaa käytännössä
Monessa käytännön tilanteessa musiikin teorian ymmärtäminen helpottaa soittamista. Saatat esimerkiksi kitaristina päätyä tilanteeseen, jossa joudut improvisoimaan soolon ennalta tuntemattoman taustan päälle. Kun saat tietoosi soolon alla kulkevan sointukierron, pystyt teoriatuntemuksen avulla päättelemään mitä asteikkoa ja mitä säveliä voit kierron sekä kunkin soinnun päälle soittaa. Sinun ei tarvitse kokeilla asioita vaan tiedät suoraan mikä toimii kussakin tilanteessa.
Teorian tärkeyttä voidaan verrata myös autolla ajoon. Ajokortin saamiseksi on käytävä ajamisen teoriatunneilla, jotta ymmärrät liikennesäännöt ja ajamisen perusteet tiedon tasolla. Tämän jälkeen siirrytään käytäntöön, joka ei ole mahdollista ilman pohjustaa tietoa aiheesta. Sama pätee myös musiikkiin; teoria opettaa musiikin ilmiöitä ja auttaa niiden ymmärtämisessä, joka heijastuu käytännössä soittamisen varmuutena erilaisissa tilanteissa.
Mikäli olet kiinnostunut musiikin syvällisemmästä opiskelusta esimerkiksi musiikkiopistossa, kuuluu yleensä kurssisisältöön pakollisena osana musiikin teoria. Toisinaan myös erinäisiin opinahjoihin pyrittäessä opiskelemaan saattaa pääsykokeisiin sisältyä erinäisiä musiikinteorian kokeita, jotka ovat usein tasoltaan 1/3 kurssin tehtäviä.
Teorian tasot
Musiikin perusopintojen (MUPE) teoriat jaetaan kolmeen osaan, jotka ovat 1/3, 2/3 sekä 3/3. Joissain tapauksissa on luovuttu näistä termeistä ja tasojaot ovat esim. 1a, 1b, 2a, 2b jne. Kuitenkin tasojen sisällöt ovat pitkälti samat. Jonkin verran eroavaisuuksia teoriakurssien sisällöissä on riippuen siitä, opiskellaanko klassista vai kevyttä musiikkia. Kummassakin tapauksessa on joitain omanlaisiaan musiikillisia ilmiöitä ja termistöä, joita käydään läpi teoriatunneilla.
Hyvin monessa musiikkilaitoksessa on teoriaopinnot jaettu kahteen osaan: musiikinteoriaan sekä säveltapailuun. Niitä opiskellaan ryhmässä ja myöhemmässä opintojen vaiheessa nämä osat erkanevat toisistaan. Tunnilla on yhdessä kaikkien soitinten soittajia, sillä musiikin teoria on kaikille yhteistä. Musiikki voidaankin ajatella olevan globaali kieli, jota kaikki kuuntelevat. Musiikin teoria on kieli, jolla musiikista puhutaan.
Monesti musiikin teorian tavoite on, että oppilas osaa laulaa ja merkitä muistiin melodioita ja erilaisia rytmejä. Tämän lisäksi hän kykenee tunnistamaan musiikinteorian käsitteitä kuten perussanastoa, nuottien ja taukojen aika-arvoja, tahtiosoituksia, etumerkintöjä sekä nuottikirjoituksen
periaatteita.
Musiikin teoria
Musiikinteoriassa opetellaan musiikin käsitteistöä pitkälti nuottikuvan kautta. Nuotit ovat globaali tapa merkitä ylös musiikkia, jota jokaisen instrumentin soittajat lukevat samoin.
Teoriassa opiskellaan G-nuottiavain sekä tunnistamaan nuotteja viivastolta, jonka jälkeen osaat nimetä nuotit oikein. Nuottien lisäksi opiskellaan ns. oktaavialat, jotka kertovat millä korkeudella sävel soi.
Etumerkkejä sekä asteikkoja harjoitellaan yhteen etumerkkiin asti, jotka merkitsevät myös sävellajeja. Nuottikuvan alkuun merkitään aina kutakin sävellajia vastaava määrä korotettuja tai alennettuja säveliä, jotka kertovat samalla mikä on kappaleen sävellaji.
Lisäksi kurssilla opiskellaan tyypillisimmät tahtilajit kuten 4/4 tai 3/4. Näiden lisäksi opiskellaan eri sävelten aika-arvoja ja niitä vastaavia taukoja kuten kokonuotti-kokotauko, puolinuotti-puolitauko, neljäsosanuotti, neljäsosatauko ja kahdeksaosanuotti-kahdeksasosatauko.
Opit myös tunnistamaan sointuja nuottikuvasta ja päinvastoin kirjoittamaan sointuja nuoteiksi. Henkilö, joka hallitsee musiikinteorian voi nuottikuvaa katsoessaan päätellä mm. mikä on kappaleen tahtilaji, sävellaji, tempo sekä pystyy lukemaan kappaleen soinnut ja laulamaan kappaleen melodian.
Teoriakursseilla laulaminen ei tarkoita perinteistä laulamista, jossa kappaletta tulkitaan ja esitetään. Teorian laulamisella tarkoitetaan sitä, että oppilas pystyy tuottamaan melodian oikein riippumatta siitä, minkälainen on kyseisen henkilön lauluääni. Itseasiassa se, että pystyt “laulamaan” nuoteista melodian oikein auttaa valtavasti sen sisäistämissä ja lopulta soittamista instrumentilla.
Tällä kurssilla tutustutaan komppilapun lukemiseen, jossa tarvitaan myös musiikinteoriaa.
Säveltapailu
Säveltapailu eli solfa sisältää neljä eri osa-aluetta, jotka ovat melodiasanelu, rytmisanelu, nuoteista laulaminen sekä rytmien lausuminen. Teoriatunneilla opit siis lukemaan myös nuotteja ja tulkitsemaan niiden eri ilmiöitä.
Melodiasanelussa oppilas kirjoittaa kirjoittaa kuulemansa melodian nuoteiksi, josta on valtavasti hyötyä käytännön muusikkoudessa. Se herkistää korvat ns. korvakuulosoittamiselle, jolloin voit laulaa tai soittaa kuulemasi melodian.
Rytmisanelussa puolestaan tulee kirjoittaa kuulemansa rytmi nuoteiksi. Musiikissa melodia ja rytmi kulkevat aina käsi kädessä ja niitä on hyödyllistä harjoitella myös erillisinä ilmiöinä.
Virallisen musiikin teorian ja säveltapailun peruskurssi 1/3:n sisällön ja ja tutkintovaatimukset voi ostaa Suomen musiikkioppilaitosten liitolta tai lainata hyvin varustetuista kirjastoista. Myös esim. F-Musiikki myy teoksia, joissa käydään läpi musiikin teorian 1/3 sisältöä.
Online- ja älykurssit
Tätä nykyä internet tarjoaa apua moneen musiikin teorian alueeseen. Se ei vastaa välttämättä suoraan mieltä askarruttaviin kysymyksiin eikä reagoi ongelmiisi mutta tarjoaa oivaa materiaalia itsenäiseen opiskeluun. Tällä sivustolla on hyviä harjoituksia musiikin perusteiden harjoittelemiseen.
Tätä nykyä voit harjoitella musiikin teoriaa myös erinäistä älypuhelimeen ladattavien appien kautta. Näitä ovat esimerkiksi: Newsik, joka on keskittynyt nuottien lukemiseen. Tomplay Sheet Music soittaa kappaleita, joita voit seurata nuottikuvasta. ABRSM Theory Works puolestaan sisältää 6000 eri kysymystä musiikin teoriasta. EarMaster puolestaan auttaa tehokkaasti korvakuulon kehittämisessä.
Oman soittimen tuntemus
Nykyään etenkin kitaristien keskuudessa vallitsee ilmiö, jossa soittaja ei tunne otelaudan säveliä. Tämä on pitkälti seurausta siitä, että kitaristeille on tarjolla perinteisen nuottikuvan sijaan ns. tab-järjestelmä. Se kertoo suoraan, mistä kohtaa otelautaa tulee sormella painaa sävelen soittamiseksi eikä tällöin soittajan tarvitse edes tietää kyseisen sävelen nimeä. Tabeista myöskin uupuu yleensä muitakin tärkeitä seikkoja musiikin soittamiseen kuten rytmimerkinnät. Pitkällä juoksulla kitaristille voi aiheutua tästä suuria ongelmia, mikäli hän haluaa soittaa bändissä ja keskustella muiden soittajien kanssa musiikillisista ilmiöistä.
Lähes kaikkien muiden soitinten soittajat mukaan lukien laulajat lukevat nuottikuvaa, jolloin siinä samalla kuin oheistuotteena tulee koko ajan opiskeltua musiikin teoriaa. Se onkin monelle soittajalle lähes itsestäänselvyys, joka on tulosta siitä, että omaa instrumenttia on aina opiskeltu nuottikuvan kautta.
Perinteiseen nuottikuvaan on pyritty sisällyttämään kaikki mahdollinen musiikillinen informaatio, jonka avulla kappale saadaan kuulostamaan mahdollisimman lähelle säveltäjän visiota. Tabeista uupuu suurin osa tästä tärkeästä tiedosta, jonka vuoksi teoriatunnit ovat erityisen suositeltavia kitaristeille.
Voit myös tutustua kitaransoittoon nuoteista tämän kirjoituksen kautta.
-Samuli
