Kolme tapaa soittaa AC/DC:n Thunderstruck

AC/DC on yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä rockyhtyeitä. Kitaristi Malcolm Young muutti 1960-luvulla Skotlannista Australiaan, jossa hän perusti yhtyeen yhdessä veljensä Angus Youngin kanssa.

AC/DC henkilöityy vahvasti soolokitaristi Angus Youngin soittoon, pukeutumiseen sekä lavaesiintymiseen. Hänen tavaramerkikseen on muodostunut perinteisen koulupuvun käyttäminen keikoilla. Toki musiikin kokonaisuuden muodostaa yhtyeen jäsenten äärimmäisen tiukka yhteissoitto, joka vaatii jokaiselta soittajalta kovaa ammattitaitoa. Bändin musiikki on suoraviivaista rockia, jossa käytetään yksinkertaisia sointukiertoja pitkälti 5-sointuihin nojaten sekä raakaa kitarasaundia, jossa ei juuri särösaundin lisäksi kuulla muita äänenmuokkausefektejä.

Tällä kurssilla käydään läpi joitain AC/DC:n kuuluisia riffejä.

AC/DC:n levyjä on myyty maailmanlaajuisesti yli 200 miljoonaa kappaletta ja bändi vetääkin helposti stadionillisen ihmisiä täyteen. Bändi on toiminut aktiivisesti yli 40 vuotta ja on saavuttanut lukuisia kunnianosoituksia kuten jäsenyys Rock and Roll Hall of Famessa sekä oma laatta Hollywoodin Walk of Famella.

Yhtyeen perustajajäsen Malcolm Young menehtyi vuonna 2017 ja tätä nykyä yhtyeen jäsenet ovat Angus Young, laulaja Brian Johnson, rumpali Phil Rudd sekä basisti Cliff Williams. Bändin tuotannosta löytyy lukuisia hittejä kuten Hell’s Bells, Thunderstruck, Highway To Hell sekä Back In Black. Bändi on uransa aikana julkaissut 19 studioalbumia, soundtrackeja, livelevyjä, ep:tä sekä muita useita julkaisuja.

Thunderstruck kitaralla

Thunderstruck on yksi AC/DC:n tunnetuimpia kappaleita. Se julkaistiin vuonna 1990 albumilla The Razor’s Edge, josta julkaistiin myös single. Kappale on yhtyeen kitaristien käsialaa ja se on hyvin tunnettu haastavasta kitarariffistä, joka kulkee kappaleen taustalla lähes koko kappaleen ajan. Angus Youngin sanotaan keksineen kappaleen ollessaan lentokoneessa, johon iski salama.

Intro

Kappaleen intro on yhteensä neljän tahdin mittainen kokonaisuus, joka soitetaan kahdesti. Introssa käytettävä kuvio on yksinkertainen neljän sävelen mittainen melodia, joka soitetaan aluksi kahdeksan kertaa aloitusasemasta, jonka jälkeen se soitetaan kahdeksan kertaa vierekkäisestä asemasta.

Kuvio on levyllä soitettu vuoropikkaustekniikalla, johon voit tutustua tällä kurssilla.

Vuoropikkaus

Kuviossa on siis neljä säveltä, joista joka toinen on painettu sävel ja joka toinen on avoin b-kieli. Soita 4. nauhan sävel etusormella ja 7. nauhan sävel pikkurillillä. Tällöin voit pitää käden paikoillaan, joka helpottaa kuvion soittamista. Soita ensimmäinen sävel plektran alaslyönnillä, toinen ylöslyönnillä, kolmas alas- ja neljäs ylöslyönnillä. Jatka tätä plektrakäden edestakaista liikettä läpi koko intron. Kuvio on haastava myös kahden käden väliselle synkronisaatiolle, joten harjoittele sitä aluksi hyvin hitaasti niin, että soitto pysyy kasassa ja on hallittu. Voit vähitellen lisätä soittonopeutta kun saat lisää hallintaa harjoittelun myötä.

Puolipikkaus

Kuvio voidaan soittaa myös ns. puolipikaten, jossa pikkaat pletralla jokaisen painetun sävelen, joista päästään avoimeen kieleen pull-offilla. Tästä sekä legatotekniikasta kerrotaan lisää tällä kurssilla.

Ns. puolipikkaustekniikassa pikataan joka toinen sävel ja joka toinen soitetaan pull-offilla eli nykäisyllä. Käytä edelleen etusormea sekä pikkurilliä sävelten soittamiseen ja keskity soiton tasaiseen rytmin sekä sävelten tasaiseen dynamiikkaan.

Legato

Kolmas tapa soittaa intro on käyttää legatotekniikkaa, jossa kaikki sävelet soitetaan vain otelautakättä käyttäen. Kaikki painetut sävelet soitetaan hammerilla ja avoimet kielet pull-offilla. Toisinaan Anguksen on nähty käyttävän tätä tekniikkaa etenkin keikoilla, jolloin plektrakäsi jää vapaaksi rockkliseeksi muodostuneen pirunsarvien näyttämistä varten.

Saat introsta enemmän irti kun harjoittelet sen jokaisella kolmella eri tekniikalla. Jokaisessa tekniikassa on myös hieman erilainen soundi sekä soittotuntuma, jota voit halutessasi hyödyntää tilanteen mukaan.

Jatkoriffi

Intron jälkeen kuviota sovelletaan ylempään ja liikkuvampaan rekisteriin. Soittotekniikka pysyy samana eli joka toinen sävel on painettu ja joka toinen on vapaa b-kieli. Albumilla tekniikkana on tosiaan vuoropikkaus mutta voit soveltaa jatko-osaan myös muita edellä esitettyjä tekniikoita.

Tätä osiota toistetaan kappaleen taustalla lähes koko ajan. Se on sikäli haastavampi kuin intro sillä tässä otelautakäsi joutuu liikkumaan laajemmalla alueella. Opettele kuvio aluksi ulkoa tahti kerrallaan. Sen soittamiseen ei ole olemassa yhtä oikeata sormitusta mutta pyri käyttämään mahdollisimman monta sormea sillä ajatuksella, että käden tarvitsee liikkua mahdollisimman vähän. Tämä helpottaa soittamista minimoiden soittovirheiden määrää.

Kun osaat soittaa kummankin tahdin ulkoa hitaassa tempossa voit yhdistää ne ja kokeilla soittaa yllä esitetyn rivin kaksi kertaa putkeen. Lopulta se soitetaan kappaleessa monta kertaa putkeen ja sen hallinta vaatii hyvää käsien välistä synkronisaatiota sekä soittotekniikan tiedostamista, jossa sinulle on selkeää millä sormella painat minkäkin sävelen ja mikä on plektrakädessä käytettävä tekniikka. Ei kannata luottaa tuuriin tai “fiilikseen” soittotekniikan osalta vaan mitä varmemmaksi sen saat, sitä helpommalta soitto tuntuu ja sitä paremmalta se kuulostaa.

Hyviä treenihetkiä!
-Samuli

Lue myös: Legendaariset kitaristit: Angus Young

Tutustu myös kurssiin: In the Style of Angus Young