Yleinen, kitara, Opettaja, Oppaat, Samulin blog, Teoria

Paremmaksi soolonsoittajaksi moodien avulla - Samulin blogi

Tässä blogissa avataan hieman asemasoittoa kitaralla sekä moodeja. Moodit ovat soittoasemien tarjoamat asteikot joita myös skaaloiksi kutsutaan. Moodien tunteminen auttaa huomattavasti myös soolon soitossa ja improvisoinnissa. Jos moodit eivät tule kuin apteekin hyllyltä, kannattaa jatkaa lukemista.

Videomuodossa aiheesta löytyy mainio kurssi myös Rockwayltä, nimeltä Lisäsävyä sooloihin - moodi -kurssi:

Lisäsävyä sooloihin - Moodit

Kitara on soittimena moniulotteinen sen soitettavuuden puolesta. Se miten kitara rakentuu, eli siinä ollessa kuusi kieltä päällekkäin vertikaalisessa suunnassa sekä otelauta nauhoineen horisontaalisessa suunnassa vaikuttaa siihen, miten sillä voi kuljettaa melodioita.

Kitaraa voi soittaa ns. monessa eri suunnassa. Yhtä kieltä käytettäessä soitto on pianon tapaan sivusuuntaista ja tällöin sen sävelten hahmottaminen on myös selkeämpää. Mikäli etenemme kieleltä toiselle on soittosuunta vertikaalista ja tällöin on oltava tietoinen kunkin kielen tarjoamista sävelistä kyseisessä asemassa.

Nämä kaksi suuntaa on myös mahdollista yhdistää esimerkiksi niin, että soitamme neljä asteikon peräkkäistä säveltä kieltä kohden. Tällöin käsi etenee otelaudalla sivusuunnassa kun samaan aikaan myös kielet vaihtuvat joka neljännen sävelen kohdalla.

Näissä jokaisessa tavassa on hyvät ja huonot puolensa. Horisontaalisessa soitossa on selkeämpää hahmottaa otelaudan sävelet niiden edetessä hyvin samalla tavalla kuin esimerkiksi pianossa. Tällöin kuitenkin käsi joutuu tekemään paljon työtä sen liikkuessa koko sivusuunnassa.

Kun taas soitamme vertikaalisesti käyttäen kaikkia kieliä on otelaudan sävelten hahmotus hieman työläämpää. Tällä soittotavalla kuitenkin käden liike minimoidaan, joka tekee siitä ekonomisempaa saaden sen tuntumaan ja kuulostamaan helpommalta. Tästä syystä tätä soittotapaa suositaan kitaraa soitettaessa.

 

7 eri asemaa

Kun lähdemme tutustumaan tietoisesti tähän soittotapaan tulevat usein sen avuksi eri soittoasemien tarjoamat asteikot eli moodit. Niitä kutsutaan myös skaaloiksi ja ne tarjoavat soittajalle valmiin sormituksen tai kaavan, jolla kaikki kuusi kieltä saadaan helposti soitettua samassa asemassa.

Asema tarkoittaa sitä, että soitamme kaikki kuusi kieltä samasta kohdasta otelautaa. Esimerkiksi niin, että etusormi soittaa joka kielellä 5. nauhan, jonka lisäksi soitamme muutaman muun sävelen kultakin kieleltä käyttäen muita sormia. Tällöin käden ei tarvitse lainkaan liikkua sivusuunnassa ja tämä tekee soitosta taloudellista ja sen tuntumaan helpolta.

 

Sormitusten muodostus

Kussakin sävellajissa on seitsemän eri asemaa, joista kitaraa voi soittaa. Otetaan tarkasteluun Am-sävellaji. Asemat saadaan rakennettua niin, että sijoitamme kaikki Am-asteikon sävelet paksuimmalle e-kielelle. Sävelet ovat avoimesta kielestä laskettuna 12. nauhaan saakka:

e (vapaa kieli), f (1. nauha), g (3. nauha), a (5. nauha), b (7. nauha), c (8. nauha), d (10. nauha) ja e (12. nauha).

Asemat saadaan rakennettua niin, että asetetaan kukin edellä esitetty sävel aloitussäveleksi ja rakennamme siitä asteikon, joka käyttää kaikkia kuutta kieltä edeten Am-sävellajin sävelten mukaisesti. Otelautakäden on tarkoitus pysyä paikallaan, jonka mahdollistaa asteikon rakentaminen niin, että kullekin kielelle tulee kolme säveltä. Poikkeuksena on g-kieli, jolle tulee vain kaksi säveltä.

Mikäli aloitamme asteikon rakentamisen a-sävelestä on paksuimman e-kielen 5. nauha ensimmäinen sävel. Soitamme samalta kieleltä seuraavaksi nimettömällä b:n 7. nauhalta ja c:n 8. nauhalta pikkurillillä. Tämän jälkeen vaihtuu kieli (a-kieli), jolta saamme d:n 5. nauhalta, e:n 7. nauhalta ja f:n 8. nauhalta. Vaihdamme taas kieltä (d-kieli) ja soitamme g:n 5. nauhalta, a:n 7. nauhalta ja b:n 9 nauhalta. Seuraa kielivaihto (g-kieli) ja soitetaan c 5. nauhalta ja d 7. nauhalta. Kielivaihto (b-kieli) ja soitetaan e 5. nauhalta, f 6. nauhalta ja g 8. nauhalta. Viimeinen kielivaihto (e-kieli) ja soitetaan a 5. nauhalta, b 7. nauhalta ja c 8. nauhalta.

Taloudellinen asemasoitto edellyttää sen, että soitamme jokaisen sävelen eri sormella. Tämä mahdollistaa sen, että käden ei tarvitse liikkua sivusuunnassa ja emme joudu liikuttamaan samaa sormea eri nauhojen välillä.

 

Moodit

Kukin asema muodostaa oman sormituksensa ja kaikki käyttävät siis samoja säveliä alkaen kuitenkin aina eri asteikon sävelestä. Koska samat sävelet ovat eri järjestyksessä ne muodostavat myös erilaisen soundin keskenään. Kullakin asemalla on tämän johdosta oma nimi, joka kuvastaa tämän saundia ja niitä kutsutaankin moodeiksi. Perehdymme myöhemmin niiden syvällisempään käyttöön mutta esittelen seuraavaksi kaikki Am-sävellajin asemat eli moodit.

Aloitamme perussävelestä eli a:sta käymme läpi kaikki 7 asemaa eli moodia, jotka saamme muodostettua Am-asteikon sävelistä, jotka ovat:

1. a
2. b
3. c
4. d
5. e
6. f
7. g

 

1. Aiolinen

2. Lokrinen

3. Jooninen

4. Doorinen

5. Fryyginen

6. Lyydinen

7. Miksolyydinen

Näiden asteikkojen tarjoitus on tehdä soittamisesta helpompaa ja loogisempaa niiden rajatessa sävelet tietylle alueelle. Kitaran fysiikka tekee otelaudan sävelten oppimisesta haastavaa, jonka vuoksi nämä viitekehykset tuovat teknisen selkeyden melodiankuljetukseen.

Ne toimivat myös musikaallisesta lähtökohdasta moodien tuoman sävyn mukaisesti. Kussakin moodissa (mood=tunne) on oma sävynsä, jolla voi tuoda musiikkiin uusia värejä.

Tutustu kunkin asteikon sormitukseen ja hyvä tapa harjoitella niiden käyttöä ja on soveltaa niitä improvisointiin. Voit käyttää kutakin asteikkoa Am-sävellajin sointukierron päälle ja sitä kautta saat harjoittelusta käytännönläheisempää.

Älä unohda tsekata Rockwayn mahtavaa kurssia moodeista: 

Lisäsävyä sooloihin - Moodit

Hyviä treenihetkiä!

-Samuli

 

Lisää kommentti