kitara, sähkökitara, Samuli Federley, Samulin blog

Näin värität tylsiä sointuja - Samulin blogi

Tässä blogissa esittelen kuinka voit värittää sointujasi mielenkiintoisemman kuuloiseksi.

Musiikissa harmonia eli soinnut ovat kuin värepaletteja, joita voit sekoitella yhteen ja luoda siten uusia värejä. Kappaleen tekoa voi kuvailla maalauksen luomiseksi, jossa on tarina, draamankaari sekä erilaisia tunnelmia, joita voi myös kuvailla värein. Tummat värit edustavat synkkää tunnetta ja kirkkaissa väreissä on toiveikkuutta sekä energisyyttä.

SUURI SOINTUOPAS

Erilaiset intervallit ja sävelyhdistelmät luovat erilaisia tunnelmia, joissa voi olla vahvoja mielleyhtymiä värimaailmaan. Hyvä muusikko osaa käyttää hyväkseen erinäisiä sävelvalintoja ohjaillessaan kappaleen tunnelmia, jotka tukevat sen tarinaa. 

Myös tietyt sointuyhdistelmät luovat oman jännitteensä vaikkei yksittäinen sointu sitä niin vahvasti tekisikään. Nämä ovat säveltäjälle kallisarvoista käyttömateriaalia mikäli ei haluta nojata vain tekstin voimaan. Parhaimmassa tapauksessa itse sävellys on jo niin vahva kokonaisuus, että se ohjaa kuuntelijan halutunlaiseen mielentilaan, jota täydennetään siihen sopivalla tekstillä. Asia voi myös rakentua toisinpäin; ensin on tektsi, jonka tunnetilaa vastaava musiikki luodaan tietynlaisilla harmonisilla seikoilla.

Kappaleen harmonia voi myös tukea melodiaa ottamalla melodialinjan huomioon sointukäännöksissä sekä laajennoksissa. Musiikissa kaikki instrumentit puhaltavat yhteen hiileen luoden yhtenäisen kokonaisuuden, jossa kaikki instrumentit sekä niin harmonia kuin melodiakin tukevat toisiaan.

Otetaan tarkastelun kohteeksi hyvin perinteinen sointukierto, jota erinäisin sointulaajennoksin muokataan hyvinkin erikuuloiseksi. Riisutaan soinnut niin suppeaan muotoon kuin mahdollista, jotka ovat 5-soinnut. Soinnuissa on niiden perusäänen lisäksi vain niiden viides sävel eli kvintti. C5-soinnun tapauksessa soinnun sävelet ovat c ja g.

Työn alla oleva sointukierto on C5, G5, A5, E5 ja F5. Nämä kaikki soinnut kuuluvat C-sävellajiin, jolloin ne ovat kolmisointuina C, G, Am, Em ja F.

1-27

Voimme laajentaa sointuja lisäsävelien avulla, jolloin ne saavat lisäväriä. Perinteinen tapa laajentaa sointuja on jatkaa ns. terssipinoa. Esimerkiksi C:n tapauksessa sen sävelet ovat c, e ja g. Ne kaikki ovat terssin (kahden sävelet päässä) päässä toisistaan. Voimme lisätä yhden terssin lisää kuhunkin sointupinoon, jolloin C:n sävelt ovat c, e, g ja b. Kitaralla ei kuitenkaan säveliä aina pinota soinnuksi tässä järjestyksessä vaan sävelet voivat olla missä järjestyksessä tahansa kunhan ne vain ovat soinnussa. Tämä uusi lisäsävel on soinnun seitsemäs sävel ja se tekee soinnun nimeksi Cmaj7. Kun lisäämme 7. sävelen jokaiseen sointukierron sointuun näyttää sointukierto tältä:

2-28

Mikäli kaipaamme vielä lisäväriä sointuihin, voimme lisätä niihin edelleen yhden terssin lisää, jolloin käytännössä lisäämme sointuun sen 9. sävelen. Tällöin lisäämme C-sointuun d sävelen ja sointu saa nimen Cmaj9. Nyt soinnussa on viisi säveltä ja sen soittaminen saattaa olla kitaralla haastavaa. Voimme jättää soinnusta pois vähemmän tärkeän sävelen kuten sen viidennen sävelen. Mikäli tarkoitus on soittaa bändissä, voimme jättää pois myös soinnun perussävelen koska yleensä basisti soittaa sen. Kun lisäämme jokaiseen sointuun sen 9. sävelen näyttää sointukierto seuraavanlaiselta:

3-63

Voimme halutessamme lisätä lisätä sointujen välistä jännitettä lainaamalla säveliä muista sävellajeista. Tämä tarkoittaa, että lisäämme sointuihin säveliä, jotka eivät kuuluu C-duurisävellajiin. Voimme rakentaa lisäsävelien avulla melodialinjan soinnun ylimpiin säveliin. 

Rakennetaan nouseva melodialinja, joka on C:n kohdalla d. G:n päälle voimme soittaa d#-sävelen, jolloin soinnun nimi on G7#5. Am:n kohdalle soitetaan e-sävel, joka on sointusävel mutta lisätään sen alapuolelle d-sävel, jolloin sointu on Amadd11. Em:n päälle lisätään f#, jonka myötä sointu on Em9. F:n kohdalle lisäämme g:n ja lisätään sointuun myös b-sävel, jolloin sointu on F#11

4-117

Mikäli haluamme muuttaa sointujen tonaliteettia radikaalisti voimme palata niiden alkumuotoon eli 5-sointuihin ja viedä ne kokonaan ulos C-duuri sävellajista.

Pelkät 5-soinnut eivät kerro, onko sointu duuri vaiko molli koska siitä puuttuu sen kolmas sävel eli terssi, joka kertoo kumpaan kategoriaan sointu kuuluu.

Lisätäänpä siis sointuun sen alennettu kolmas sävel, joka tekee soinnusta mollin. Tämän lisäksi lisätään sointuun sen 9. sävel, jolloin sointu on Cmadd9. Pidetään G5-sointu duurina mutta lisätään siihen c-sävel, jolloin soinnun nimi on Gadd4. Muunnetaan A5 molliksi ja lisätään siihen b, jolloin se on Am9. E5-sointuun voidaan lisätä g#, c sekä f, jolloin se on Eadd6b9. Tehdään F5-soinnusta molli ja lisätään siihen myös 9. sävel, jolloin soinnun nimi on Fmadd9.

5-107

Tässä viimeisessä esimerkissä esitetty sointujen laajennos on viety melko äärimmilleen. Tunnelmaltaan se on hyvin erilainen kuin ensimmäiset esimerkit ja se on juuri sointulaajennosten voima. Yksinkertaisetkin ideat voidaan jalostaa halutessaan erittäin synkän tai pirteän kuuloisiksi lisäsävelten avulla.

Aina ei ole välttämättä tarvetta laajentaa sointukierrron jokaista sointua äärimmilleen vaan osa voidaan pitää kolmisointuina ja osaan taas lisätä lisäväriä kontrastin luomiseksi. Kussakin lisäsävelessä on oma sävynsä ja tutki niitä ajan kanssa jolloin saat niistä tehokkaan lisätyökalun säveltämiseen sekä säestämiseen.

SUURI SOINTUOPAS

-Samuli

Lisää kommentti