Katsaus, Ukulele

Akaasian lumous – Testissä kolme kokopuista konserttiukulelea

Akaasian lumous – kolme kokopuista konserttiukulelea

Ukulelefanien keskuudessa yhtä puulajia pidetään ylitse muiden – havajilainen koa.

Koapuu – koa tarkoittaa havajin kielellä soturi – on akaasiapuiden sukuun kuuluva kasvi, joka kasvaa ainoastaan Havaijisaarien vulkaanisella maaperällä. Koapuiden runkoja on käytetty jo vuosisatojen ajan perinteisten soutuveneiden tekoon. Kun portugalilaiset maahanmuuttajat aloittivat kehittämään nykyistä ukulelea, he luonnollisesti valitsivat soittimeen paikallista ja helposti saatavaa koaa.

Koa on ominaisuuksiltaan lähellä kalifornialaista pähkinäpuuta, mutta huomattavasti kevyempää. Puun väri on jo luonnollisesti hohtavan punaruskeaa (tai hieman vihertäväkin), ja sokerivaahteran tai koivun lailla puussa voi esiintyä myös vahvoja loimukuvioita.

Manuel Nunez ja Frank Henry Martin

Kun Manuel Nunez avasi vuonna 1880 ensimmäisen isomman ukulelepajan ja -kaupan Honoluluun, hänen soittimista tuli nopeasti vielä uuden soitintyypin standardi, mikä tuli ulkonäköön, soitettavuuteen ja soundiin.

Ensimmäiset manner-yhdysvaltalaiset, jotka rakastuivat ukuleleen ja havaijilaiseen musiikkiin, olivat turistit, joista moni toivat pikkusoittimen myös matkamuistona takaisin kotiin. Kesti kuitenkin vielä vuoteen 1915 ja San Franciscon maailmannäyttelyyn, ennen kuin USA:ssa syntyi oikea “ukulelemania”.

Monet yhdysvaltalaiset soitinvalmistajat alkoivat tehdä omia “aitoja havaijilaisia” ukuleleja Havaijista maahantuotujen soittimien lisäksi. Pennsylvanialainen kitaratehdas C. F. Martin sai myös kyselyitä useammalta jälleenmyyjältä, milloin heiltä ilmestyisi laadukas oma ukulelemalli. Perheyrityksen toimitusjohtaja Frank Henry Martin päätti lopulta, että ukulelen valmistaminen pitäisi aloittaa. Ensimmäiset prototyypit olivat liian kitaramaisia, ja niiden soundi liian kireä.

Vuoden 1915 syksyllä Martin esitteli lopulta oman ukulelemalliston, joka koostui kolmesta eri mallista Style 1, Style 2 ja Style 3. Frank Henry Martinin mielestä mahonkikoppaiset ukulelet soivat parhaiten, mutta monet musiikkiliikkeet kyselivät koa-vaihtoehtojen perään, minkä vuoksi firma alkoi vuonna 1917 tarjota myös hieman kalliimpia koasta tehtyä versioita (Style 1K, 2K ja 3K). Ihan alussa C. F. Martin -pajalla ei oltu kovin tarkkoja koapuun ulkonäön suhteen – pääasia oli, että se oli koa. Pian huomattiin kuitenkin, että firman asiakkaat olivat halukkaita maksamaan hieman ekstraa loimuavista soittimista, ja silloin se koavillitys alkoi toden teolla.

Amerikkalaisten 1920-luvun ukevillityksen takia koan kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti, ja jo vuodesta 1923 loimuavista lankuista tuli erittäin harvinaista herkkua. Tämä johti myös koasoittimien hintojen nopeaan nousuun. Ja kun lisätään tähän vielä sen, että maailman isoin ukulelevalmistaja (Martin) esitteli vuonna 1921 firman huippumallin Style 5K, joka oli saatavilla ainoastaan loimukoasta tehdyllä kopalla, koan paikka legendaarisena ukulelepuuna oli taattu.


Vaihtoehtojen metsästys

Välillä kovapuut olivat melkein häviämässä, kun Havaijillakin alettiin hakata laajoja alueita lihakarjatuotannolle sopiviksi. Nykyään koaa kasvatetaan onneksi jälleen saarilla soittimia (ja muita puuesineitä) varten.

Koan harvinaisuus tarkoittaa kuitenkin, että tämän puulajin hinnat ovat melko korkeat, minkä takia kokopuinen ukulele aidosta koasta on tavallisesti suhteellisen kallis.

Monet isot ukulelepajat ovat tämän takia siirtyneet muihin akaasiaperheen puulajeihin, joista lähin on taiwanilainen akaasia (Formosa acacia).

Tässä jutussa otetaan kolme täyspuista konserttikokoista ukulelea suurennuslasin alle, joista kahden kaikukoppa on tehty Formosa-akaasiasta ja kolmas on Martinin edullisin koaukulele.

Muista myös ottaa ukulelekurssimme haltuun:
UkulelekurssitEdetään hintajärjestyksessä.


Ortega RUACA-CC  (239,90 € - F-Musiikki)

Saksassa suunniteltu ja Kiinassa tehty Ortega RUACA-CC on varsin näyttävä mattaviimeistelty soitin yllättävän pienellä hintalapulla. Pakettiin kuuluu jopa laadukas topattu kantopussi.

RUACA-CC:n kaikukoppa on kokopuinen ja kokonaan tehty taiwanilaisesta akaasiasta. Kopan reunalistoitukset ovat afrikkalaista padaukpuuta. Ruusupuinen talla on kitaratyylinen ja siitä löytyy suora (ei kompensoitu) tallaluu aidosta naudanluusta.

Ortegan okoumekaula on tehty kolmesta palasta – kaula, lapa ja kaulakorko – kun taas reunalistoitettu (padaukilla) otelauta on ruusupuusta. Kielet viritetään nykyaikaisilla koteloiduilla virittimillä (kullanväriset). Kaulan leveys luusatulan kohdalla on 35 milliä. Soittimessa on 18 nauhaa.

Ensimmäisessä kokeilussa Ortega RUACA-CC:n hienovire oli hieman pielessä. Huomasin että satulan urat eivät olleet riittävän syvät, ja korjasin asian oikeilla työkaluilla. Tämä paransi intonaatiota selvästi, mutta lopputulos ei ollut tästä huolimatta niin hyvä kuin testikolmikon kahdessa muussa soittimessa.

Tämä on sääli, sillä RUACA-CC:llä on erittäin hyvin käteen istuva tuhti kaula kevyellä V-profiililla ja soittimen ääni on voimakas ja lämmin.

 

Ohana CK-270G  (395 € - Soitin Laine)

 

Kiiltäväksi lakattu Ohana CK-270G on suunniteltu Yhdysvalloissa ja tehty Kiinassa.

Kokopuinen Formosa-akaasiasta valmistettu kaikukoppa on reunalistoitettu niin, että sisäkerrokset ovat valkoista ja mustaa muovia, mutta uloin kerros on tummaa pähkinäpuuta. Kaikuaukon rosetti on aitoa abalone-helmiäistä. Ruusupuisen ja kitaratyylisen tallan suora tallaluu on aitoa naudanluuta.

CK-270G:n mahonkikaulaan on liimattu pähkinäpuulla reunalistoitettu ruusupuuotelauta, johon on siististi asennettu 19 nauhaa. Kaulan leveys luusatulan kohdalla on 35 milliä. Ohanan kullanväriset avoimet kitaravirittimet toimivat moitteettomasti.

Ei-kompensoidusta tallaluusta huolimatta, CK-270G:n intonaatio on todella hyvä. Ohanan kaula on mukavan tuhti ja sillä on pyöreä profiili. Vaikka tämä soitin ei olekaan tämän kolmikon äänekkäin ukulele, soi CK-270G erittäin kauniilla ja suloisella äänellä.

 


C.F. Martin C1K (550 € - Kitarapaja)

C. F. Martinin nykyinen 1K-sarja on minun silmissäni 1920-luvun legendaaristen Style 0- ja Style 1 -soittimien jatkumo. Se tarjoaa pohjois-amerikkalaisia kokopuisia koa-ukuleleja erittäin reiluun hintaan. Martinin 1K-sarjalaisia ei toki tehdä firman päämajassa Nazarethissa, vaan yhtiön omassa tehtaassa Pohjois-Meksikossa.

Mattapintaisen C1K:n hintaluokassa Martin ei luonnollisesti pysty tarjoamaan loimukoaa tai runsasta koristelua, vaan tässä mennään laadukkaalla “perus-koalla” ja minimaalisella kosmetiikalla (musta/valkoinen rosetti). Hyvin laadukas martin-gigbägi kuuluu sen sijaan hintaan. Martin käyttää C1K-mallissaan firman perinteistä ukuleletallaa (sipo nimisestä jalopuusta), mutta lisää siihen kompensoidun satulan Graph Techin White Tusq -materiaalista.

Martin ei käytä 1K-sarjassa yhtä tiettyä puulajia kauloja varten, vaan speksissä lukee “yksiosainen jalopuukaula”. C1K:n kaulaliitos on perinteisesti 12. nauhan kohdalla, kun taas Ortegan ja Ohanan kaulaliitokset sijaitsevat 14. nauhan kohdalla. Sipo-otelautaan on asennettu 17 nauhaa. White Tusq -satulan kohdalla kaulan leveys on 36 milliä. C1K:n avoimet Grover-virittimet ovat laadukkaita.

Martin 1K -malliston kaulaprofiili on pyöreä, mutta suhteellisen matala D, joka sopii monille todella hyvin. Itse toivoisin ehkä hieman paksumpaa kaulaa, vaikka oma lempiukuleleni onkin Martin T1K, jolla on sama kaulaprofiili. Soundiltaan C1K on aito Martin, joka tarjoaa runsaasti dynamiikkaa ja isoa volyymiä, ja joka soi avoimella keskialueella.

 


Ukulelekurssit
Kirjoittaja: Martin Berka

Lisää kommentti